tiistai 5. maaliskuuta 2019

Laskua ja nousua

Vaikea syksy on takana ja vaikuttaisi että kevät ei ole paljoa helpompi, vähän kuitenkin. Vaikea siis lähinnä henkisesti. Liian synkkää ei kuitenkaan ole ollut kun jotenkin vaan jaksan painaa eteenpäin, mitä kylläkin itsekin välillä ihmettelen. Blogia en ole halunnut kirjoittaa koska tiesin teksteistä tulevan liian negatiivisen sävysiä enkä sit oikeen halunnut sitä. Toisaalta se harmittaa, koska kyllä olis tarvinnut ottaa kantaa epäkohtiin viime vuoden Swiss Impsissä ja SM-Mixedin kaaokseen. Mutta mun mielestä jos ei rakentavasti kykene ilmaisemaan asiaansa niin parempi jättää väliin valitukset kun ei niistä mitään apua tai iloa ole.

Maku peliin on myös vähän mennyt - en oo kerholla käynyt ja kisojakin oon kiertäny vähemmän, mm. Tammerbridgen 60-vuotisjuhlan sijaan päätin osallistua West Coast Swing -viikonlopputapahtumaan. Peli ei ainakaan mun mielestä ole kulkenut pitkään aikaan niinkuin pitäis. Itseasiassa tosi monta kertaa ajattelin lopettavani kokonaan - välillä sen takia et olin turhautunut liiton tai muiden ihmisten säätöihin ja välillä sen takia et koin etten osaa enään pelata. Onneks on kuitenkin ihania ihmisiä joilta sai positiivista palautetta ja tsemppauksia - myös semmosilta jotka ei edes tiennyt että kaipasin sitä tosi paljon. Kippari on tietenkin yks näistä ihmisistä kun sen kanssa tulee pelattua ja juteltua pelistä. Hän aina jaksoi tuoda esiin päiviä kun pelasin hyvin ja kertoa mitä kaikkea tein oikein, vaikka itse jääräpäisesti jankkasin vaan niitä jakoja joissa meni joku pieleen. Mutta sano Kipparikin et mulla oli paljon semmosia päiviä kun en pelannut lähellekään niin hyvin kuin mitä kykenisin.

Viime kuussa ollut maajoukkuekarsinta oli jostain syystä jonkinnäköinen käännekohta. Pitkästä aikaa oli semmonen olo että pelasin hyvin. Tuntu hienolta kun tajusin sen yhtäkkiä. Kun kerroin sen viikonlopun jaoista niin aiheena olikin mielenkiintoiset pelinviennit, hienot tarjoussarjat ja onnistuneet puolustukset. Enään ei korostunutkaan ne kaikki huonot jaot. Karsinta on pelimuotonakin aivan ihana - pitkän pitkä joukkis ja pelataan vaan aamusta iltaan. Joukkishan on sitä aitoa bridgeä, ja nimenomaan kun on pitkät matsit - kuuden ja kaheksan jaon ottelut mitä MP-kisoissa vedetään vie peliä kauemmas aitoudesta ja lähemmäs tuuripeliä.

Dealer N
N-S vaarassa


 ♤ J98762
 ♡ 76
 ♢ KQ
 ♧ A62



♧ 
N
W        E
S
  ♤
  ♡
  ♢
  ♧ 
 ♤ KQ54
 ♡ AQT2
 ♢ AT
 ♧ JT9


Kolmannesta kädestä etelänä avasin 1N ja siirron sekä parin muun tarjouksen jälkeen päädyin pelaamaan 4S. Lähdöksi tuli pataässä ja lisää pataa kaikkien tunnustaessa. Jako ei näytä pahalta - kotipeliin riittää, että herttamaski käy tai että jompi kumpi ristikuvista on välissä. Herttajätkäkin voisi tippua kolmantena jolloin ristimenevän saa heitettyä herttakympille. Mutta aina on hinku parantaa linjaa vieläkin enemmän... Tikin voitin pöytään ja pelasin herttaa rouvalle kuninkaan voittaessa takaa. Tuli ruutukääntö ja sitten peli lähti etenemään ihan automaattisesti kuin itsestään. Ruudun voitin pöytään jotta ässä säilyy entrinä käteen. Herttaa ässälle ja kuppi (jätkä ei tippunut), ruutua ässälle ja herttakuppi. Sitten valtilla taas käteen ja päästiin tämmöiseen tilanteeseen:
 ♤ 2
 ♡ -
 ♢ -
 ♧ A62
N
W        E
S
 ♤ 5
 ♡ -
 ♢ -
 ♧ JT9

Nyt onkin jo 100% kotipeli. Pelasin ristijätkän, länneltä pieni, pöydästä pieni ja itä on kiinni. Nyt sieltä joutuu kääntämään tupliin tai hahloon. Puolustus pystyisi estämään tämän tilanteen - kun länsi on kiinni herttakuninkaalla niin ristikääntö sotkee tämän linjan ja silloin pelinviejä on arvauspaikassa. Voi siis pelata sitä linjaa mitä alussakin sanoin, että herttajätkä tippuu tai jompi kumpi ristikuva on välissä. Tai toisaalta voisi päättää että ristikääntö tuli hakuista ja haluta mielummin maskata herttajätkää. Jänniä tilanteita... Tässä vielä koko jako:


Dealer N
N-S vaarassa


 ♤ J98762
 ♡ 76
 ♢ KQ
 ♧ A62
♤ A3
♡ K53
♢ J943
♧ K843
N
W        E
S
  ♤ T
  ♡ J984
  ♢ 87652
  ♧ Q75
 ♤ KQ54
 ♡ AQT2
 ♢ AT
 ♧ JT9


Ei me karsintoja voitettu, mut sekään ei varsinaisesti haitannut. Ainakaan mua, joukkuetovereista en osaa sanoa. Ehkä voitto ois jopa päinvastoin vähän ahdistanu. Se meinaan tarkottaisi että Anninkin kanssa tarvitsisi treenata kunnolla ja mun on ollu tarpeeks vaikeeta jaksaa junnutreeneihin paneutua. On kuitenkin muitakin asioita jotka vie tällä hetkellä energiaa. Oon muutenkin nyt pari viikkoa pohdiskellut et mitä kaikkea maajoukkueen jäseneltä vaaditaan sitten kun ihan tosissaan haluaa pärjätä (ajatuksena on tästä kirjottaa oma blogijuttu, mutta en lupaa mitään kun ei kirjottelu aina ihan tosta vaan suju). Ja tällä hetkellä en koe kykeneväni täyttämään niitä vaatimuksia mm. sen takia et olen niin väsynyt ja nukkuminen on vaikeeta. Tavoitteena on kuitenkin nyt parantaa jaksamista ja pelikuntoa kesäksi, jotta junnusaralla vois saada loistosuorituksia (tavoitteet on kuitenkin kovat sit kun kisaamaan lähtee) - eli nyt ei pitäis ottaa "ylimääräsiä" hommia jotta energia riittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laskua ja nousua

Vaikea syksy on takana ja vaikuttaisi että kevät ei ole paljoa helpompi, vähän kuitenkin. Vaikea siis lähinnä henkisesti. Liian synkkää ei k...