Wappuetkoilua

Pari kuukautta sitten näin ekan kerran wappuetkojen mainoksen. Samantien tartuin lauseeseen "Paras vappuasu palkitaan!". Oltiin äidin kanssa käyty joululomalla Disney Worldistä, missä sitten ostin Minnin korvat. Epäilin vähän, että tekeekö sillä pannalla myöhemmin kotona enään mitään, mutta kyllähän tommonen klassinen tuliainen piti itselle hankkia. Ja nythän Minni-panta tuli käyttöön, kun aloin suunnittelemaan asua sen ympärille.

Porin kisojen jälkeen oon innostunut laittamaan kynsiäni kaikella mahollisella tavalla. Joten googletin samantien, et mimmoset kynnet voisin laittaa. Kuvia löytyi vaikka mitä ja sain sit hyvin inspiraatiota. Sitten sain jo vähän villimmän päähänpiston alkaa ompelemaan sopivaa mekkoa. En oo sitten koulun käsityötuntien jälkeen ommellut oikeastaan mitään, mutta jos löytyis hyvät ohjeet niin varmasti onnistuis. Mutta ohjeita löytyi jostain syystä vaan 3-7 vuotiaiden lasten mekkoihin... Hyvän ohjeen löytäminen on muutenkin yllättävän hankalaa, koulussa kun sai kaikki kaavat valmiina niin homma sujui huomattavasti helpommin. Muistin sit onneksi omistavani yhden valkosen mekon jossa ois mustia pilkkuja, en oo sitä vaan pitkään aikaan käyttänyt. Se sit olikin varsin sopiva, joten itse "jouduin" tekemään vaan kynsien koristelun.

Pilkkujen tökkiminen kynsiin on tosi kivaa, oon useampaan otteeseen käyttänyt erilaisia pilkkukuvioita koristeluun. Mikki-päät oli myös eri kokosien pallukoitten laittamista. Minni on sen verta iso, et sitä joutui taiteilemaan vähän muuten, ja kyllä siinä meni tovin ennen kuin siitä sai suunnilleen pallon muotoisen, ja vielä tarpeeks ison pallon. Rusetin kanssa ongelmaks tuli, et punanen väri näkyy mustan päällä huonosti, mut siitäkin selvis laittamalla ensin valkosta pohjalle.. Vasemmassa kädessä meni rusetti vähän mönkään, kun se sai osakseen kaikennäköstä testailua. Pelipaikalla esittelin kaikille sit aina sitä onnistunempaa oikeaa kättä (:

Asu sitten täydentyi, kun sain siskolta lainaan sopivan laukun ja alushameen, joka teki mekosta muhkeamman. Kokonaisuudesta tuli tosi ihana. Erityisesti tykkäsin kyllä tosta alushameen vaikutuksesta - seuraavana päivänä oli outoa pitää samaa mekkoa ilman sitä. Tästä alusta ainakin tuli hyvin tommonen asupainotteinen, mut sitä vaan oli niin ihana suunnitella. Vielä ihanampaa oli kun ihmiset tykkäs siitä. Ihan näki miten se piristi muitten päivää ja levitti iloa. Erityisen ihanaa oli illalla kun kävelin metrolta siskon asuntoa kohti, niin pari ohikulkijaa katsahti muhun ja alkoi samantien hymyilemään iloisesti. Siitä tuli tosi upea fiilis. Pelipaikallakin sain tosi paljon positiivista palautetta ja ihmiset tykkäs kovasti kun olin panostanut.

Pari kertaa mua erehdyttiin sanomaan Mikki-hiireksi. Nopeasti kyllä tuli korjaus, kun on tuo rusetti kumminkin aika iso ja näkyvä. Mekonkin luulis paljastavan, että kyseessä on tyttö eikä poika, mutta ehkä se ei sit tarpeeksi muhkea ollut (: Pari kertaa sain myös kommenttia pupukorvista ja puputytöstä, tiedä sitten mitä niiden ihmisten päässä pyöri... Kati kyseli kovasti miksen pistänyt Aleksia pukeutumaan Mikki-hiireksi. Se onkin hyvä kysymys, ei käynyt edes mielessä et olisin ehdottanut semmosta. Kaapo pisti sitten paremmaksi, kun kysyi "Mikset pelaa Mika Salomaan kanssa?".

Mietiskelin sitäkin, et oonkohan ainut joka pukeutuu. En kuitenkaan säikähtänyt sitä, kun ei siitä nyt varsinaisesti haittaakaan olisi. Ihanasti Kirsikin pisti tommosen pirun peruukin. Aurinkolasit viimeistelivät sit hyvin vappulookin. Kaikki muut sai sit hävetä sitä, etteivät näyttäneen yhtä upeilta kuin me (: Iloisen mielen lisäksi saatiin myös bluetooth-kaiuttimet palkinnoksi asuistamme. Oli tosi osuva palkinto mulle, oon meinaan miettiny et pitäiskö jotain tommosta hankkia. Kierrosvoittajapalkinnotkin oli mun mielestä kivan käytännöllisiä, oli ainakin sammutuspeitteitä tarjolla.

Oli Taru Reinikainenkin panostanut vappulookkiin - ei tosin omaansa vaan areenan. Ilmapalloja ja serpentiiniä oli laitettu roikkumaan katosta. Ja niitä oli paljon. Siis tosi paljon, oli varmasti kova homma koristelussa. Upeelta näytti, ja loi heti iloisen tunnelman.

Pöytiä oli myöskin laitettu paljon. Sekä bridgen että shakin puoli oli täynnä. Pelaajia oli hurja määrä - 84 paria. Helsinkiläisillä on ollut vähän huono kisamaine, kun ei ne hirveästi Helsingin ulkopuolella kisoissa käy ja eivät oikein omiinkaan kisoihin aina vaivaudu tulemaan. Nyt tää maine käännettiin ihan päälaelleen ja pistettiin kunnon kisat pystyyn. Työtä oli varmasti tän eteen tehty. Mainostettu ja innostettu porukkaa tulemaan. Varmasti sekin auttoi, että lauantain kisan jälkeen tarjoiltiin ilmasia nakkeja ja muuta pientä syötävää. Suklaamustikkapiirakka oli erityisen hyvää. Se oli muutenkin tosi kiva, et sai jäädä viettämään iltaa ja jutustelemaan muitten kanssa. Usein pelaajilla tuntuu olevan niin kova kiire pois pelipaikalta et tuskin kerkeää hyvästelemäänkään ketään. Nyt pääs vähän käymään mielenkiintoisimpia jakoja läpi. Ja tietenkin jutella vähän muutakin. Senkin oon huomannut et näitä samoja naamoja näkee kaikissa kisoissa, mutta ei niistä hirveästi tiedä. Harvemmin pelipöydässä elämästä kerkeää kyselemään ja juttelemaan. Tämmösiä iltatapahtumia tarttis olla enemmänkin et pääsis tutustumaan porukkaan paremmin.

shakkipuoli

shakkipuoli

bridgepuoli

bridgepuoli

 Kisoissa oli tosi mukava tunnelma, ja kaikki vaikutti olevan ilosia siitä, että porukkaa oli niin paljon. Olin vähän yllättynyt kun kisa rullas niin hyvin, eikä ollut mitään tungosta missään tai kasapäin ihmisiä hillumassa tiellä. Ruuan ottaminen ja siihen jonottaminen sujui myös ongelmitta. Fiksusti oli hoidettu pelimaksujen kerääminen - se nimittäin tapahtui ala-aulassa heti kun tuli sisään rakennukseen. Se olikin siihen paras paikka, yläkerrassa siitä ois tullut kaaosmaista.

Mun ja Aleksin peli ei oikein kulkenut toivotulla tavalla, ja partnerini sitä kommentoikin sunnuntaina todeten, ettei tainnu jäädä viikonlopusta paljoa kerrottavaa. Oli viikonloppuna silti mukava pelata, ja varsinkin jutustelu ihmisten kanssa oli tosi ihanaa. Ja koska mulla tätä juttua tuntuu vaan syntyvän, niin kyllä mä kuitenkin parista jaostakin kerron.

N	E (Aleksi)	S	W (minä)
	1D	X	1H
2C	3C	pass	3H
pass	pass	pass

Tämä jako tuli heti ekassa pöydässä vastaan. Innoissani olin kisamuodosta - imppikisassa voi vaan keskittyä omiin kotipeleihin ja vastustajien pieteihin eikä miettiä niitä ylitikkejä niin paljon. Ja lisäksi voi vähän innokkaammin tarjota täyspelejä - sitä mä tuuppaan ehkä turhan herkästi parikisassakin tekemään. Nyt kuitenkin oli suht helppo hillitä itteni ja olla nostamatta Aleksin inviittiä ja tarjota vaan tuo 3H.

Pohjoselta tuli lähdöksi patajätkä. Sarjaan melko luonnollinen lähtö, mutta tällä kertaa helpotti minua padan käsittelyssä.Voitin sen pöytään ja pelasin ristiä rouvalle, joka meni sitten pohjoisen ässälle. Sieltä tuli lisää pataa.Sitten tulikin hassu tilanne. Pelasin pienen ja etelä pelasi kasin - nyt pataysistä tuli blokkaava kortti. Kuppasin siis ristin pöytään ja poistin kaksi kierrosta valttia. Pelasin sen pataysin sieltä, ja kun etelä ei peittänyt sitä, niin olinkin jumissa pöydässä enkä päässyt kuppaamaan kolmatta ristiäni, kun etelä pääsi hertalla kiinni ja poisti pöydän valtin. Jos olisin pelannut ysin siinä aikaisemmassa tikissä, niin etelä voisi taas laistolla pitää pelin yhdeksässä tikissä, kun olisin väärässä kädessä. Tässä siis nähtiin tarkkaa tarjoamista ja tarkkaa puolustusta (:

N	E (Aleksi)	S	W (minä)
	1S	2H	2S
3H	X	pass	3S
pass	pass	pass

Tämä tuli sitten heti toisella kierroksella. Tarjoussarjassa Aleksin kahdennus on inviitti neljään pataan ja 3S häneltä olisi ollut vain kilpaileva. Ennen lähtökortin tuloa Aleksi kysy et olihan tää imppikisa - siltä meni jo usko kun en millään nosta sen inviittejä. Naurahdin ja totesin et onhan tää, mut nyt on nii minimit et ei kyllä millään nosta. Nolotti vähän jo 2S tarjoaminen. Mietin sen tilalle myös 3S tarjousta kun se ois ollut estotyyppinen korotus, mut ei sit noissa vyöhykkeissä innostanut noin tasaisella kädellä. Itse ainakin nostaisin sen tosi herkästi odottaen jakokättä, varsinkin nyt kun sillä oli noita ässiä. Nyt oltiin taas siinä optimisitoumuksessa. Pakko sanoa etten sen tarkemmin seurannut partnerini pelinvientiä, kun lepääjänä pyrin säästämään energiaa ja olla mietiskelemättä ja seuraamatta jakoa sen kummemmin. Jossain kohtaa se pelas ristiä rouvalle ja myöhemmin sitten maskasi ristijätkän, ja sillä sai sitten 9 tikkiä.

Jos ette ole käyneet lukemassa liiton sivuilta Tarun juttua viikonlopusta, niin käykääs ihmeessä tekemässä se. Sieltä saa sitten järjestäjän näkökantaa. Lopussa on myös Tarun sähköposti, mihin voi lähettää palautetta järjestelyistä ja viikonlopusta muutenkin. Puhun varmaan kaikkien puolesta, kun sanon että oli tosi kiva tapahtuma. Erittäin suuret kiitokset kaikille, jotka olivat mukana järjestämässä ja toteuttamassa tätä! Jos ens vuonna tulee vastaavanlainen, niin toivoisin vain enemmän pukeutujia. Kyllähän kuka vaan saa vaikka jonkun hassun päähineen heitettyä päähänsä (;

-----

Hassusti kävi sillai, et pistän nuo Minni-korvat myös ens keskiviikkona Tampereen tukikisaan... Katillekin lainaan pientä söppänää hattua, höpsötellään siis porukalla. Tulkaahan mahollisimman moni sinne kans pelailemaan ja jos yhtään tekee mieli nii liittykää meiän hassutteluun pistämällä jotain kivaa päähän (:

Kukka kämmenellä

Porissa oli viikonloppuna juhlakisat, kun Porin kerho täytti 60-vuotta. Olin jo pitkään täpinöissäni niistä, varsinkin kun tykästyin iltajuhlan teemaan punaista ja mustaa. Vedin sit koko viikonlopun punamustissa, kun innostuin valitsemaan neljä teemaan sopivaa asukokonaisuutta. Ja kyllähän kaikki niistä tykkäs. Oli ihanaa kun varsinkin porilaiset ilahtu siitä, et noudatin heidän teemaa niin uskollisesti.

Punamustaa näkyi kyllä muuallakin kuin vaatteissa. Mm. pohjoisen paikan osoittama kyltti oli tehty punamustaksi (ja kimaltelevaksi). Kutsukin oli todella upean näkönen ja punamusta sekin, kuten tossa ylempänä näkyy. Pöytänumerokuutiot oli kans tosi hienoja, kaikki parittomat maalattu punasiks ja niihin musta numero ja parillisissa värit sitten toisinpäin. Seiska kun on mun ehdoton suosikkinumero, niin piti ottaa just seiskapöydän kuugelista kuva.

Jakoihin en tällä kertaa taida syventyä sen enempää, kun tunnelma ja ihmiset oli nii paljon merkittävämpiä juttuja viime viikonloppuna. Kuvienkin ottaminen multa unohtu siinä kaiken keskellä, joten suurin osa kuvista on lainattuja joltakin muulta. Kiitos joillekin muille siitä (; Ehkä mä olen muutenkin vähän huono ottamaan itse kuvia, se on enemmän mun siskon juttu kuin mun.

Pelipaikkana toiminut Rantakartano oli varsin mukava. Perjantaina aloitettiin Mixed-kisalla, johon osallistui 24 paria. Ilona ja Vesa jatkavat mixed-menestystään, kun he menivät voittamaan sen. Minä pelailin Karri Kauppilan kanssa, ja me päädyttiin muutaman ylä- ja alamäen jälkeen kahdeksansiksi. Muita tuloksia voi halutessaan ihmetellä täältä. Olin Karrilla myös yötä perjantaista lauantaihin, missä pääsi näkemään myös Aapoa, joka ei muun ohjelmansa ohella valitettavasti kerenny pelaamaan. Oli tosi ihanaa nähä Aapoo, se kun on yks näistä bridgen kautta syntyneistä todella läheisistä ystävistä. Vaikka oli tosi ihanaa nähdä kaikkia pelipaikalle kerenneitäkin.

Bongasin itteni kuvasta! (;

Lauantaina oli ihan hurjasti ihmisiä paikalla. Huimat 67 paria osallistui Rallyyn. Ihana tunnelma oli, ja tavallaan jopa harmi et porukkaa oli niin paljon ettei kaikki kerennyt edes moikkaamaan. Sen pääsi kyllä korjaamaan sitten iltajuhlassa. Pelattiin Kipparin kanssa siinä ryhmässä, joka pääsi kiertämään myös pikkuhuoneessa ja parvekkeella. Parvelta oli ihanaa seurata miten kivaa kaikilla muillakin oli ja mitä ne siellä alhaalla touhusivat. Kuvaa en tietenkään itse tajunnut ottaa...

Tuo lainattu kuva on itseasiassa ennen kisojen alkua. Itse sain siinä Annilta luvan käydä tulostamassa itselleni ja Kipparille privaatit, ja istuskelin Annin koneen äärellä. Kaikki muut pelaajat tietenkin alkoi heti suhtautua minuun kilpailunjohtajana, se kun olis ihan normaalia. Selvisin kaikkien kyselyistä kuitenkin ongelmitta. Semmonenkin hauskanen yksityiskohta siltä aamulta, että piti käydä kaupassa ostamassa pari stabiloa. Olin suunnitellut ottavani kotoa itselleni punaisen ja Kipparille mustan stabilon tulosten kirjaamista varten, kuten teemaan kuuluu. No en tietenkään muistanut, mutta onneksi Karri asui ihan ostoskeskuksen vieressä.

Tuloksista mainittakoon sen verran, että voitettiin tasoittamaton ja tasoitetussa jäätiin kolmanneksi Kimmo Kotiniemen ja Kari Teerin viedessä voiton. Anni ja Timo hoitivat kilpailunjohdon oikein hyvin. Kisa eteni yllättävän mukavasti, vaikka porukkaa olikin niin mielettömän paljon. Porukka oli kumminkin niin fiksua, ettei mitään ongelmia tietenkään syntynyt (näin ainakin Timo iltajuhlassa oli mulle sanonut).

Iltajuhlatkin olivat aivan mahtavasti suunnittellut ja järjestetyt. Liinatkin vuorottelivat punasta ja mustaa. Tosi suloinen yksityiskohta oli pöytien somistus korteilla. Se samalla anto tunnuksen pöydälle, jolla sai järjestyksen ruuan hakuun. Me oltiin pikkupata-pöytä, meidän päässä Riku innokkaasti pyöritteli patakymppiä, pataseiskaa ja patanelosta. Ja heti ne nähtyään hän oli todennu jotain modulo kolmesta (;

Oon joskus ollu ihan hirvittävän ujo, kunnes sitten päätin etten enään haluu olla ja aloin "taistelemaan" sitä vastaan. Nyt viikonloppuna tuli sekin huomattua, että se on toiminut. Innokkaasti menin juttelemaan jos jollekin teki mieli mennä juttelemaan. Ja sekin et niitä ystäviä löytyi vähän joka puolelta on merkki siitä et on uskaltanut niihin tutustua. Bridgessä se ei tosin ole hirveän vaikeatakaan, alkaa suhteita olemaan jo paitsi pitkin Suomea niin myös pitkin maailmaa. Heitin ilmoille myös pari pelikutsua, ja yks tuli itsekin saatua.

Turun kerhot osoittivat yhteishenkeään antaen yhteislahjan, kuten muutamat muutkin kerhot tekivät. Juhlapuheita ja lahjoja siellä oli muutenkin ihan mukavasti. Siinä sivussa myös taikuri kierteli näyttämässä miten niitä ässiä vedellään hihoista. Rakastan korttitemppuja ihan hirveästi ja välillä alan itsekin treenailemaan erilaisia sekoituksia sun muita, mutta ei siitä ikinä mitään sen enempää tule. Oli kumminkin tosi ihanaa seurailla sitä taitoa, jolla ne kortit pyöri taikurin kädessä just siten kun se halus.

Tavallaan se on sääli, että olen perehtynyt vähän temppuihin. Se poistaa tietynlaista magiaa kun ymmärtää, miten se temppu tehdään. Vaikka onhan se jokatapauksessa kaunista. Itse tykästyin kovasti temppuun, jossa laitetaan nimmari korttiin ja pistetään se takaisin pakan keskelle. Sitten pakka käsien väliin ja parin napsautuksen jälkeen kaikki kortit onkin jo läpinäkyviä eli "kadonneita" ja sitten siellä joukossa on se nimmarikortti. Se oli oikeastaan ainut temppu jota en osannut millään ratkaista. Kunnes se sitten sunnuntaina kesken jonkun tarjoussarjan vaan iski mun päähän, että näin se menee. Tuli vähän höpsö olo sitten (:

Jos taikuri ois yhtään mua tuntenut, se ois kyllä ihan ilman mitään sen kummempia napsutuksia tiennyt minkä kortin valitsen (: Outi oli päässyt siihen osaan temppua, missä se pakka pistetään kämmenten väliin, ja se oli siitä söpön innoissaan. Oli kivaa seurata.

Sai tuolla huomata senkin, että maailma on pieni paikka (ja Suomi nyt varsinkin). Siitä on kyllä meiän perheessä liikkeellä todella paljon tarinoita, mutta nyt tuli sitten pari lisää. Bändissä meinaan soitti Rikun opiskelija. Ja tiskin takana oli töissä mun kaverin isosisko. Pääsin sit jännästi rupattelemaan ja bondaamaan myös ei-bridgenpelaajan kanssa, vaikka aattelin et koko viikonloppu ois pelkkiä bridgeilijöitä. Kahdesta isosiskosta tää oli vielä se "vieraampi" ja se tunnisti mut vaan nimen perusteella kun esittelin papereitani. Mut hyvin meillä juttu luisti, vaikka sitä joutuikin välillä keskeyttämään kun joku tuli hakemaan kaljaa tai viiniä.

Rakastan tanssimista, ja oli aivan ihanaa päästä tanssimaan. Vaikka tanssipareja olikin vaan kaksi eri, joista yhtä kävin itse hakemassa (: Riku tanssitti mua vähintäänkin puolet ajasta. Se suju hyvin, paitsi silloin kun se alkoi selittää jotain askeleista tai suunnan vaihdosta tai mistäikinä. Sit kun jäin niitä miettimään nii meni heti mönkään. Lopulta se kyllä oppi, että pitää olla vaa hiljaa ja vaihtaa suuntaa, minä seuraan kyllä kiltisti perässä.

Tuli osallistuttua myös vähän piirileikkiin. Tässä kerrottiin, monta paikkaa piti siirtyä oikealle tai vasemmalle, kun on joku tietty ominaisuus, kuten siniset silmät tai korkokengät jalassa. Näin sitten luotiin vähän ihmisvoileipiä. Outi joutui mukaan ihan vain sen takia, että oli lähtenyt hakemaan juotavaa väärällä hetkellä. Minä taas heittäydyin innolla mukaan kun kerättiin vapaaehtosia.

Muitakin leikkejä ilmeisesti juhlissa oli, mutta mun on pakko sanoa ettei ole mitään käsitystä mitä tässä tapahtuu. Oli varmaan silloin kun itse kävin hengaamassa vähän pihalla viileemässä. Mutta jänskältä näyttää, ehkä joku mulle paljastaa sitten tän jutun luettuaan, et mikä oli tarkotuksena (:

No nyt kun mietin, niin kyllähän tuli juteltua muillekin jotka ei bridgestä niin paljoa tiedä. Oonhan tossa samassa kuvassakin Mikon avecin kanssa (; Ja ruokapöydässäkin mun vieressä istu Aku Niemisen vaimo, joka ei bridgeä pelaa, ja jonka kanssa tuli rupateltua mm. heidän hienosta puutarhasta. 

Toinen kuva jo, jossa mulla on Rikun solmio kaulassa. Tällä viikolla Turussa on kirjamessut, ja sunnuntaina on ilmanen sisäänpääsy jos pukeutuu johonkin asuun. Oon päättäny pukeutuvani Hermioneks, ja sitä varten tarvii laittaa solmio kun sillä semmonen aika usein on kaulassa. Kisan ja iltajuhlan välissä sit oli sen verta aikaa, et pyysin Rikua opettamaan miten solmio sitten solmitaan. Kun Riku illan lähestyessä loppua unohti solmionsa pöytään, en minä voinut viedä sitä vaan takasin omistajalleen, vaan tietenkin mun piti solmia se ittelleni. Mä kun oon just tommonen vähän höpsö. Sovin myös paremmin noitten komeitten miesten joukkoon kun kaikilla on punaset solmiot (; (Olli-Pekan punainen rusetti kyllä edelleenkin rökittää kaikki solmiot ihan 6-0)

Rakastan edelleenkin tätä teemaa, niin pistän vielä kuvia juhlavasta väestä. Yö mulla veny pitkäks, mikä ei mua yllättänyt oikeastaan yhtään. Se oli tosin vähän yllättävämpää, että päädyin pohtimaan puheenjohtaja Pasin ja Veijon kanssa koulutustoimikuntaa ja hallitusta. Jopa niinkin paljon, että jäin miettimään, että voiskohan joku päivä liittyä jompaan kumpaan tai molempiin. Mutta ehkä toistaseks jätän sen vaan ajatuksen tasolle.

Sunnuntaina kolmen tunnin yöunen jälkeen olin ehkä vähän väsynyt. Se vaikutti lähinnä siihen, että olin tavallistakin hiljasempi. Vaikka kyllä sen pelatessakin tunsi, et joutui kahta kovemmin kaikkea miettimään ja laskemaan. Monessa pelinviennissä laskin menneet valtit ja muut jakaumat ainakin kymmenen kertaa, kun tiesin, että siinä tulee virhe ekstrahelposti. Mutta oikein ne kaikki laskut lopulta meni. Ikävästi kyllä kaikki kortit osui vastustajille, slammijakojakin oli joku kymmenen paikkeilla ja ykskään ei osunut meiän puolelle, mikä on tietenkin tosi paha imppikisassa. Mestaripisteille kyllä riitti, kun tultiin sijalle 10/37. Kauko ja Vesa vei voiton, ja muut tulokset löytyvät täältä.

Siinä jossain pöydässä puheeks tuli taas tää punamustaisuus. Kippari sit selitti vastustajille että hän olis kyllä voinut lakata varpaankyntensä punasiks, muttei vaan ollu lakkaa. Aloin kurottaa kohti laukkuani ja samantien hymyilevä partneri totes "Et nyt ota sitä sieltä!"

Mun viikonloppu oli aivan mahtava! Oli suorastaan surullista lähteä takasin kotiin päin. Kiitos paljon porilaisille loistavasta järjestelystä. Ja kiitos kaikille paikalle tulleille ihanasta tunnelmasta. Toivottavasti nähdään kaikki taas seuraavissa bridgejuhlissa.