Kummallisuuksia Oostendessa

Kahvin “ystävänä” (en siis juo kahvia) pääsin aamusta todistamaan ihan järkyttävää näkymää. Kati on oikeastikin kahvin hyvä ystävä, mut senkin mielestä meni jo oudoks. Oli siis matsi Kreikkaa vastaan alkamassa ja istuttiin pöydässä. Skriinikaverinani oli varsin mukava nainen jonka kanssa tuli sit myös vähän rupateltua. Tullessa pöytään sillä oli mukana kaksi lasia vettä, mikä nyt toistaseks on vielä ihan normaalia - kävinhän itekin täyttämässä vesipullon ennen matsin alkua. No mutta sitten repusta tuli esiin purkki pikakahvia, ja hyvin nopeasti sitä ladottiin pari lusikallista siihen vesilasiin. Kommentoin sitä järkyttyneenä, niin nainen vaan nauro ja selitti et Kreikassa juodaan aina kylmää kahvia ja pistetään jäätäkin joukkoon, kun muuten on nii kuumaa. No jäälatten mä vielä ymmärrän, mut pikakahvi kylmään veteen kuulostaa ihan hirveeltä. Eiks monet halveksu pikakahvia muutenkin? Mut ainakin löytyi isompi kahvifani kuin Kati.

Mahtu tähän päivään muutakin kummallista - päästiin nimittäin seuraamaan avoimen joukkueen laskentaa. Kun tultiin toisen matsin jälkeen alas taidettiin Katin kans molemmat jähmettyy hetkeks rappusille, kun oli outoa nähdä Pekka ja Clas Jarmon seurassa. Jarmohan istu samoilla nurkilla kuin mihin me naiset ja sennut yleensä kokoonnutaan, mutta avoin on tähän asti kerääntynyt johonkin muualle ja hyvin nopeasti haihtunut pois ihan kuin ei ois koko joukkuetta olemassakaan. Haihtuhan ne tostakin melko reippaasti, mut sitä ennen vähän jutustelivat ja tosiaan laskivat meidän muiden seuratessa vierestä. Ja koska tässä ei ollut vielä tarpeeksi kummallisuuksia, niin kerron vielä senkin että Pekka oli tuonut Huldalle puisia henkareita muovipussissa.

Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä, toinen kerta tais jo olla kun aurinkoa näkyi tällä matkalla. Käytiin tosiaan koko suomipoppoo illastamassa italialaisessa ravintolassa. Kummia sielläkin tapahtui - minä meinaan jaksoin syödä oman annokseni ihan kokonaan viimeiseen tagliatelleen asti. Semmosta harvemmin näkee. Ilta oli tosi mukava, mutta pakko sanoa ettei se ollut ihan semmosta yhteishengen rakentelua kuin mitä odoteltiin. Istuttiin vierekkäisissä pöydissä, mutta kuitenkin jokaisella joukkueella oli oma pöytä. Eipä se ketään yllättyny kun sitten avoin joukkue jutusteli keskenään, naiset keskenään ja sennut keskenään. No ei se ehkä ihan näinkään ollut, kyllä sennujen pöydästä heiteltiin kommentteja meidän pöytään ja meiltä sitten takaisin, vaikka oltavat ei siihen olleet ideaaliset. Pekka myös vaihto vähän juttua (toisen) Marian kanssa. Hulda kävi vähän joka pöydästä kysymässä miten ruoka maistui. Sitten paikalle saapuivat Kauko ja Heike hieman myöhästyen - avoimella oli eilen viiminen huili ja Kauko oli pelannut vain aamumatsin ja sen jälkeen tämä parivaljakko oli lähtenyt kiertelemään Bryggeä eivätkä ajoissa kerenneet takaisin. Ja haihtuhan se avoin joukkue sieltä ravintolastakin hyvin nopeasti. Heti sen jälkeen Lasse innostu esittämään arvotuksiaan, joita sitten pohdittiin jälkiruuan/juoman äärellä. Minäkin esitin lukijoille tutun antiikkikauppias -arvoituksen. Illallinen oli ideana siis tosi hyvä, mutta jos ois tarkotus seurustella joukkueiden ulkopuolella niin ehkä pitäis myös sekottaa vähän istumajärjestystä.

Meillä Katin kanssa toteutui myös shoppailureissu ennen tuota illallista. Kati oli sitä koko viikon odotellut ja unelmoinut siitä kun pääsee johonkin kivaan kauppaan. No ensimmäinen kauppa johon astuttiin sisään oli sitten miesten vaatekauppa, eli hyvin alkoi. Sieltä tosin Maralle löytyi pieni tuliainen. Seuraava kauppa johon astuttiin sisään olikin jo naisten kauppa, mutta se oli suunnattu XXL+ kokosille naisille, eli ei sekään ollut ihan täysosuma. Vastapäätä näytti olevan odottaville äideille suunnattu vaatekauppa ja ehdotinkin sitä sitten seuraavaksi, mut Kati vaan pudisteli päätään nauraen.

Yhdestä kaupasta löytyi mulle ihan supersöötti laukku. Kati totes et toi on hyvä laukku bridgekisoihin - sit kun partneri alkaa kiukuttelemaan nii sen voi hiljentää pamauttamalla pikku piru pöydälle. Kaikki kaupat meni täällä jo kuudelta kiinni, ja vaikka useammassa liikkeessä käväistiin niin himoshoppaaja Kati ei itselleen mitään löytänyt.

Onneks Katilla itsellään on jo olemassa söötti laukku. Meillä oli jo aikoja sitten puhetta siitä et Katin täytyy teetättää itselleen keltaset kynnet mustilla pilkuilla et ois laukkuun sopivat. Ja hän oli sitten luvannut et teetättäis ne ennen tätä matkaa - naisten kisahan on ihan täydellinen kynsisöpöyksiä varten kun naiset semmosia asioita arvostaa. No tuosta kuvastahan näkee kuinka kaunis keltainen sävy sieltä tuli ja kuinka nättejä pilkkujakin siinä on... Murr.

Sain palautetta et tänne pitäis jaoistakin pistää jotain juttua. Tuossa jaossa oli hauska puolustus, kun vastustaja pelas 3S westin korteilla. Kati lähti herttakutosella, pöydästä kuningas ja otin ässällä tikin. Pelinviejä oli pelannut kympin, mikä oli häneltä hyvä veto sillä jos Katilla ois ollut 96 hän lähtis kutosella ja T6 ois tullut lähdöks kymppi. Minä otin ristiässän eka pois kattoakseni mitä siihen tapahtuu - Katilta tuli kakkonen. Sitten jäin jumiin. Kati kumminkin lähti pöydän maata eikä mun tarjoamaa ruutua, joten luulis sillä olevan singelihertta. Mut toisaalta se pelas nyt kakkosen, joka ois lavinthal ja pyytää ruutua. Pohdin hetken ja käänsin kumminkin herttaa ja Kati kuppas. Olin tullut herttakakkosella, joka on taas lavinthalia ja pyytää ristiä, ja silti partnerilta tuli melko nopeasti ruutujätkä. Raavin vähän päätä ja aloin pohtimaan et ollaankohan ruvettu pelaamaan käännettyä lavinthalia. No ei siinä mitään, rouva kuningas ja ässä meni. Sitten pelinviejä koitti kupata ristin pöytään pienellä padalla, jonka sitten kuppasin yli. Koitin antaa herttakuppia, mutta pelinviejä kuppas isolla ja Kati heitti ruudun. Pelinviejä ei luovuttanut vaan koitti edelleen kupata ristiä pöytään, tällä kertaa jätkällä, jonka kuppasin yli. Kati sai vielä ruutukupin ja pelinviejä otti loput - yks pieti. Matsin jälkeen naureskeltiin käännettyä lavinthalia, ja Kati selitti että hän kyllä ties et herttakakkonen pyytää sitä pienempää maata, ja hän katto pöytää ja totes että se pienempi maa ois tietenkin ruutu kun ei pienempää maata näkynyt - risti kun oli pöydästä loppu ja ajatuksistakin karkas. Hassuja ajatusvirheitähän täällä sattuu kun on paljon jakoja, ja toisinaan niille saa myös kunnolla nauraa (:

Tuloksia saatte itse ihailla tulossivuilta. Meillä ei nyt valitettavasti "ei päivää ilman voittoa"-tavoite täyttynyt kun eilen oli tuloksellisesti vähän synkkä päivä. Tänään ollaan kuitenkin saatu kisojen viides voitto, ja taistelua jatketaan innokkaasti. Tällä hetkellä jänskätään Katin kanssa kun tytöt pelaa Norjaa vastaan. Kahdentoista jaon jälkeen tilanne 17-13...

Jalkapalloa vai bridgeä?

Eilen tuli harvinaisen selväksi, että jaan kämpän jalkapallofanien kanssa. Tai tietovisafanien. Tai kenties molempien. Lasse Utter siis tutkaili urheilulehteä ja arvuutteli muilta eri vuosien jalkapallon maailmanmestareita ja maalikuninkaita. Minä vaan istuskelin hymyillen kauniisti, ja teeskentelin kuuluvani joukkoon, kun korvissa on jalkapallokorvikset. Kuvassa näkyy myös tänään pikasesti laitetut kynnet - edellinen lakkaus vähän kulu skriinin luukkua availlessa.

Oltiin siis Katin kanssa kämpässä kahestaan parikisan ajan, sitten kavereiksi saatiin Lassen lisäksi myös Jarmo Laakso ja Klaus Harjunen. Kämppä on kyllä tosi kätsy, tulee vähän halvemmaks kuin hotelli ja erityisesti säästää siinä et Kati laittaa meille kahdelle ruokaa eikä käydä kalleissa ravintoloissa. Ja hyvää ruokaahan se laittaa, vaikka Jarmo valittaakin sipulin hajua silloin kun sattuu olemaan huonoon aikaan paikalla.

Tää kuva otettiin heti ekan ottelun jälkeen - muut tytöt pelas Islantia vastaan ja voitokkaastihan kisa alkoi. Maanantaina he saivat myös Tanskasta voiton raamassa. Naisilla oli neljän matsin päivä ja molemmilla pareilla se oli kolmas matsi. Väsyhän siinä jo oli, niin eipä sillä hetkellä jaksettu riemukkaasti pomppia, vaikka voitto kyllä oli positiivinen yllätys. Vakavia ilmeitä oli laskentaan keskittyessä.

Eilen minä ja Kati päästiin myös avaamaan voittosaldo - voitettiin molemmat matsit mitä pelattiin (Turkkia ja Hollantia vastaan). Elina ja Mirja olivat aamumatsin jälkeen kovin yllättyneitä, kun olivat lopettaneet ennen meitä. Selitin sit et mun turkkilainen skriinikaveri oli tosi ADHD eikä ollut hetkeäkään paikoillaan joten mun tietenkin piti tehä kaikki liioitellun hitaasti ja hyvin rauhallisin elkein.

Mulla on hyvä hollantilainen kaveri, jonka oon Hankoonkin sitten kesällä houkutellut, niin hänelle piti pistää pahoitteluviesti siitä et voitettiin hänen maansa joukkue. Samoin kuin kaks vuotta sitten, mun skriinikaverina oli Hollannin tyttöjen joukkueen valmentaja. Se on muuten hassua miten paljon tuttuja mulla näissäkin kisoissa on. Useammassa joukkueessa pelaa ex-tyttöjunnuja. Sekin on oikeastaan outoa et tunnen niitä tyttöjunnuja kun ei oo niin paljoa tullut tyttöjen sarjassa pelattua. Mut esimerkiks ranskalaisten tyttöjoukkueen kanssa tuli aikoinaan vietettyä aikaa kun yksi heistä fanitti Suomea formula- ja Räikkös-fanina, ja toinen oli sitten kaverin kaveri Amerikkalaisen ystävän kautta. Hassua miten tää sosialisoituminen tapahtuu. Kivaa oli Jennifer joka tapauksessa nähdä, vaikka heidän joukkueelle tulikin hävittyä.

Lasse huolestuneena kysy et enhän kirjottele täällä mitään heidän hölmöyksiä. Viattomasti totesin et en tietenkään. Ohjeeks sain sit kirjottaa tunnelitehtävästä jota Lasse arvuutteli pari iltaa sitten ja jonka hienosti ratkasin. Meillä on siis tunneli, jonka toiseen päähän neljän ukon pitää päästä. Kaks ukkoa mahtuu kerrallaan ja ilman lamppua ei uskalla kulkea - lamppuja on vaan yks kappale, joten joku joutuu kävelemään vähän edes takasin. On nopeampia ja hitaampia ukkoja: yks pääsee minuutissa, toinen kahdessa, kolmas neljässä ja neljäs viidessä. Parina mennessä otetaan tietenkin hitaamman vauhti. Mikä on nopein aika jolla ukot voi saada toiseen päähän tunnelia? (13 on väärä vastaus, vaikka bridgessä siihen asti usein lasketaankin)

Hulda kirjottelee nii hyvin kuulumisia liiton sivuille ja facebookiin, ettei mulla tässä hirveesti oo muuta kerrottavaa. Tänään oletettavasti päästään avointakin joukkuetta jututtamaan kun mennään koko suomipoppoo syömään - pelipaikalla niitä näkee vaan vilaukselta silloin tällöin. Me naiset ja sennut ollaan vähän enemmän kimpassa ja Huldakin käy meitä silloin tällöin tsemppaamassa. Ennen illallista käydään Katin kans myös vähän shoppailemassa kun tytöt taistelee vikaa matsia. Voi että toi mun partneri on tulevasta innoissaan. Fiilikset on täällä hyvät ja taistelu jatkuu. Lopuksi laitetaan vielä kuva kärsineestä lakkauksesta vasemmassa kädessä (oikean käden kynnet tosiaan näytti vielä hyviltä), ja toivotaan et kaikkien vastustajien tulokset näyttävät sitten samalta.

Seremointia Oostendessa

Aluksi heti totean etten oo mikään ammattilaiskuvaaja tai ammattilaisbloggaaja - en tiedä yllänkö edes harrastelijatasolle kun tää kirjottelu on näin säännöllisen epäsäännöllistä. Tämä siis sen takia, että kuvat on otettu kännykkäkameralla ja pitkältä etäisyydeltä ja ovat sitten vastaavaa laatua.

Tänään siis oli EM-joukkiksen avajaisseremonia, ja samalla naisten ja sennujen parikisojen palkintojenjako. Avoin joukkuehan aloitti pelaamisensa jo muutama päivä sitten, mut silti ne varsinaiset avajaiset olivan nyt sitten päivä ennen kuin naisten ja sennujenkin joukkikset alkaa.

Mulla ja Katilla menestys parikisassa ei ollu kauhian hyvä, köh köh... Agnetalla ja Marialla sen sijaan meni loistavasti, he pääsivät kolmanneksitoista. Hulda ja Pia puolustivat viime kerran viidettä sijaansa, ja vaikka välillä peli tuntui takkuavan pahastikin lopulta he selvisivät kunnialla kahdeksansiksi. Juuri-Ojat pelasivat sennuissa ja päädyivät B-finaaliin mun ja Katin kavereiks.

Avajaisseremonia alkoi pianon ja viulun soitolla. Oli tosi upee - tuli klassisempaa ja vähän vähemmän klassista. Myöhemmin tuli mm. Michael Jackson medley. Hassuinta et kun hän kerto et nyt semmonen tulee, ajattelin heti Smooth Criminalia, ja sillähän se alko.

Tällä kertaa puhujana ei toiminutkaan se tavanomainen nainen (jonka nimeä en muista), vaan mies (jonka nimi meni ihan ohi korvien) jolla oli todella mukava ääni ja puhetyyli - oli tosi hyvä tyyppi siihen hommaan.

Senioreiden tulokset löytyy täältä.

 Naisten tulokset löytyy täältä.

Laiskuutta taas - kännykällä on hankala kopioida vieraita nimiä tänne, joten saatte ihan itte käydä kattomassa nuo mitalistit (:

Tänään valittiin uusi EBL:n presidentti (Jan Kamras), jonka hommat alkaa sitten näiden kisojen jälkeen. Yves Aubry pääsi siis viimeistä (ellei tule myöhemmin taas valituksi) kertaa avaamaan kisat kauniilla ranskalaisella korostuksellaan.

Avajaisten jälkeen päästiin nauttimaan myös vähän drinkkejä ja jotain pikkusta purtavaakin. Porukka siinä hetken aikaa rupatteli, ja joutu vähän huutelemaankin kun hälinä oli kova.

Katille ja Jarmolle tämä on tuttu paikka - vuonna 2011 he olivat täällä kans kisaamassa (tai siis Kati oli seniorien kapteenina). Joukkueessa Jarmon lisäksi pelasivat Markku Kanerva, Jaakko Grundström, Olli Manni, Mauri Sirkiä ja Timo Mäkelä. Heillä oli silloin tapana käydä läheisessä baarissa nauttimassa irish coffeeta. Mekin sitten lähdettiin sinne vanhojen aikojen muistoksi...

Minä onneksi selvisin minttuteellä - en meinaan juo kahvia enkä pahemmin mitään väkevää (en oo ees varma mitä irish coffeessa on kahvin lisäks kun ei kahvi kiinnosta...). Sain eteeni ihan mielettömän söötin teekannun:

Terassilla on mukava istuskella, vaikka sää onkin vähän viileä ja pilvinen ollut - onneks terassilla on lasia tuulensuojana. Jokin aika sitten puheenjohtajamme Pasi sattui kävelemään ohi (hän oli täällä kokoustelemassa), niimpä kutsuttiin hänetkin seuraamme. Nyt hän onkin ahkerasti viihdyttänyt meitä tässä, ja taidan nyt taas keskittyä kuuntelemaan näitten (hullua) höpinää (;

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...

Loppumatkasta iski vähän väsymys jo ja ei oikeastaan aikakaan riittänyt kirjoitteluun. Tuli illat vietettyä etelä-amerikkalaisten junnujen kanssa pelaillen wizardia (lupauksen tapanen tikkipeli) ja yks ilta käytiin heiän kanssa jätskilläkin. Viimeisenä iltana mentiin ihan vaan suomiporukalla vanhaan kaupunkiin illallistamaan. Lyon on kyllä tosi nätti.

 Hengailua jätskillä

Suomeen päästyäkään ei oikee ihan heti kirjottelu innostanu ja tekemistäkin oli vaikka kuinka, mutta nyt sitten vihdoin ja viimein voisin kertoa loppumatkan tunnelmista.

Ilona pois kameran takaa!

Pelattiin tosiaan 56 jaon pudotuspeli Kiinaa vastaan. Ekalla istunnolla päästiin BBO-lähetykseenkin ja siitä kirjotettiin sitten myös bulletiiniin juttu sen perusteella mitä raamassa näkyi. Mun ja Ilonan pöydässä oli vanhahko rouvahenkilö operaattorina joka ei oikein pysynyt jaossa mukana, joten se pelaili kortteja välillä miten sattuu eikä kuten pöydässä pelattiin. No se ei onneks bulletiinia sen enempää pilannut, kun se analyysi oli muutenkin ihan päin mäntyä. Lueskeltiin sitä seuraavana iltana hotellilla ja naureskeltiin varsinkin jakoa 6.

Etelän kuulemma piti menettää yöunensa, kun lähdin ruutukympillä ja se voitti ekan tikin. Kirjottajan mukaan se piti laistaa ja toivoa, että herttaässä on Ilonalla idässä ja se ois ainut toive kotipeli. Muuten hyvä, mutta eihän se mikään kotipeli oo silloinkaan kun jatkan ruutuysillä ja Ilonalle jää vielä yksi ruutu jolloin päästään napsimaan kaikki ruututikit. Nytkän pelinviejä ihan oikein voitti sen tikin ja hänen toiveensa siitä, että herttaässä on mulla, ruutuässä kumminkin Ilonalla taikka ruutu tasan ei tällä kertaa toteutunut ja saatiin yksi pieti. Että semmoset yöunet meni sitten siinä jaossa.

Aika tasaisesti vedettiin vaikka imppejä lentelikin molempiin suuntiin vauhdilla. Kaks ensimmäistä sessiota hävittiin hieman ja kolmas voitettiin hieman. Tällä kertaa loppukiri jäi pois kun vikakin setti hävittiin ja kokonaisuudessaan jäätiin 22 impiä perään. Tuuri tavallaan senkin ratkaisi, kun pojat olivat tarjonneet hyvän slammin jonka meiän vastustajat jättivät tarjoamatta, mutta koska ruutumaski ei käynyt niin siinä meni 13 impiä sen sijaan että olisi tullut 13. Eli jos maski ois käynyt niin oltais oltu jatkossa. Vaikka eihän se tietenkään ihan suoraan näinkään ole, kun kaikki jaot ja tulokset kuitenkin seuraaviin jakoihin alitajunnan tasolla ja voi olla, että jossain toisessa jaossa joku meistä tai vastustajista olisi tehnyt jossain seuraavista jaoista jonkun toisenlaisen valinnan. Lopputuloksena kuitenkin sijoitus 5.-8. mikä on jo ihan hyvä. Vaikka parempikin olisi kelvannut...

Päädyttiin siis pelaamaan kolme päivää sitä BAMia jota parhaamme mukaan koitettiin välttää. Ilona ei oikein ymmärtänyt meidän muiden inhoa BAMia kohtaan ja oli melkein iloinen kun sitä pääsi pelaamaan. Hermanni taas oli eniten kahden pöydän parikisaa vastaan. Pelit ei kuitenkaan sujuneet mitenkään erityisen hyvin, varmaankin just sen takia ettei hirveemmin kiinnostanu. Mutta viimeisenä päivänä kun yllättäen päästiin A-finaaliin alettiinkin vetämään taas hienosti. Ekassa istunnossa otettiin 25 pistettä kun 32 oli maksimi. Toinen istunto oli vähän takapakkia kun tuli 15/32. Viimeisen setin 19/34 ei sitten riittänyt enään. Lopputuloksena 8 sija, mutta koska kisa oli tosi tiukka niin 2 pistettä lisää olisi riittänyt mitalisijaan.

Loppumatkaan siis sisältyi pientä pettymyksen tunnetta, mutta kyllä kaiken kaikkiaan oltiin kaikki tyytyväisiä matkaan. Oli tosi kivaa pelata Ilonan kanssa. Oli myös tosi ihanaa palata takaisin kotiin, kun ottaa tommoset matkat voimille varsinkin kun nukkumiset sijaan tulee hengailtua muiden junnujen seurassa tai juteltua ja laulettua huonetovereiden (lähinnä poikien kanssa kun Ilona simahtaa aikaisin) kanssa. Mutta lähteminen silti harmitti, kun tosi mahtavia noi reissut on. Varsinkin kun tuli taas hankittua uusia kavereita...

Viimeinen ilta (ja Ilona taas piilossa)

Ei neljää päivää BAMia!

Etsi suomalaiset

Vähän laiskanpuoleista on ollut tää kirjottelu, mut halusin välillä pitää vähän taukoo. Sitä huomas ettei aikaa jää oikeastaan mihinkään muuhun jos keskittyy ainoastaan pelaamiseen ja blogiin.

Loppukirit ovat olleet aika isos roolis täällä näin. Pojat ottivat ison loppukirin päästääkseen parikisan finaaliin, ja sitten jatkoivat kirimistään sielläkin. Kovasti ne tsemppas ja tällä kerttaa se riitti neljänteen sijaan, mikä on tosi mahtava tulos vaikkakin aluksi hieman harmittava, kun he kävivät kolmannella sijalla tulosmuuntelujen keskellä. Ilonan kanssa pyörittiin kokoajan siinä samoilla paikkeilla ja jäätiin sijalle 9 kirimättä sen enempää. Nyt joukkiskisassa tuli taas kirittyy oikeen kunnolla. Kierroksen 5 jälkeen oltiin sijalla 15/17 kun 8 parasta pääsee jatkoon. Siinä kohtaa vissiin tajuttiin et kannattais alkaa pelaamaan vähän paremmin tai joutuu neljä päivää pelaamaan BAMia, niinpä kolmen kierroksen päästä oltiinkin jo sijalla 5.

Positiivista joukkuehenkee

Ensimmäisellä sijalla jatkoon päässyt sai valita vastustajansa pudotuspeleihin sijoilla 5-8 olevista joukkueista. Tokalla sijalla sit sai valita jäljellä olevista jne. Oskari käski näyttää pelottavalta ettei USA valitsis meitä heti ekana, ja näytin sit ilmeisesti niin pelottavalta ettei kukaan halunnut meitä valita. Niinpä saadaan vastaan neljännellä sijalla ollut Kiina. Vedetään tänään koko päivä heitä vastaan 4×14 jakoa. Hävinnyt joutuu sitten pelaamaan kolme päivää BAMia kun taas voittaja jatkaa semifinaaleihin pelaamaan joko USAa tai Nortonia vastaan.

Kävin eilen istuskelemassa vähän aikaa hotellin terassilla Etelä-Amerikkalaisten junnujen seurassa. Piti sitä ny vähän sosialisoidakin. Ilona oli selvästi tehnyt vaikutuksen Brasilialaiseen skriinikaveriinsa, kun heti kun tulin paikalle tämä kysyi missä mun partneri. Ilona oli mennyt aikasin nukkumaan, kun sillä on ollu vähän nuhaa. Helposti täällä voi flunssan saada kun vaihtaa ulkoota kuumasta viileeseen pelisaliin ja takaisin. Tänään sillä on onneksi jo parempi olo.

Ulkona on kyllä jo huomattavasti viileämpää kuin mitä ekoina päivinä oli. Iltasin meinaa jotkut jo palella. Mun mielestä lämpötilat on oikeen sopivia, mulle kun ei ihan niin helposti tuu kylmä. Vaikka kyllä mullakin on käynyt mielessä et alkais kantaa hupparia (tai siis collegea kun ei siinä edelleenkään oo huppua) mukana ihan vaan varmuuden vuoks. Se vaan jotenkin tuuppaa aina unohtumaan.

Näihin pudotuspeleihin joutuu tekemään jo line upin, eli laittaa istumapaikat koneelle valmiiks, kun taas tähän asti on selvinnyt ilman semmosia. Me päästään toisessa ja neljännessä setissä valitsemaan kumpaa paria vastaan väännetään me Ilonan kanssa ja kumpaa sit Oskari ja Hermanni. Viimeisessä voi olla hyvä taktikoinnin paikka, vaikka tuskin sillä oikeesti on väliä.

Olen antiikkikauppias

Myyn kaikkea vanhaa mutten mitään uutta. Myyn lautapelejä mutten kortteja. Myyn kultaa mutten hopeaa. Mitä minä myyn?

Mm. tämmöisiä arvuutuksia ollaan keskenämme käyty kävelymatkoillamme. Muutenkin meillä on ollut tosi kivaa ja sopivasti on lennellyt vitsejä ja sarkasmia.

Pelipaikalle on sopiva 10-15 minuutin kävely. Tänään tosin tuli vaan 10 000 askelta kun ei käyty siellä kauempana "super"marketissa. Matkalla pelipaikalle ylitetään yksi joki, joka näyttää aina tosi nätiltä. Tänäänkin aamulla siinä oli hieno peilipinta.

Iltanäkymä

Ilona oli aamulla käynyt lenkillä puistossa. Siellä jollain terassilla oli flyygeli, jota joku mies oli soittelemassa jo puoli kaheksan aikoihin. Vähänkö ihanaa.

Ilonan iskä ja sisko tuli tänään iltapäivästä Lyoniin, ne on kolmisen päivää tsemppaamassa meitä täällä. Ilona sitten yöpyykin kolme yötä heidän kämpällä, eli saan meidän sängyn kokonaan itselleni.

Kaveeraan yhden TD:n kanssa. Tutustuttiin pari vuotta sitten, kun hän ylpeänä sanoi meille "huomenta" ja seuraavana päivänä oli sen sanan printannut paperille ja teipannut seinälle. Nyt se papru onkin mun seinällä kaikkien muitten muistoja sisältävien jutskujen keskellä. Selvisi, että tällä TD:llä ja siskollani on sama harrastus - kolikoiden keräily. Mun kautta ne on vaihtanutkin pari erikoista kakseurosta. Oli muuten jänskää tänään, kun istuin pöytään ja tämä TD sanomatta sanaakaan pistää eteeni neljä euroa ja jatkaa matkaansa. Sisko oli kyllä innoissaan, kun lähetin sille kuvat niistä kakseurosista.

Pari vuotta sitten Opatijassa

No kaipa sitä peleistäkin pitää vähän kirjotella. Aateltiin Ilonan kanssa, että päivän toinen sessio olis mennyt ihan surkeesti. No oli siinä toki kolme nollaa, mut saatiin me kaiken kaikkiaan siitä 52% eli oli siinä aika monta hyvääkin tulosta sitten. Oltiin kyllä molemmat yllättyneitä et oli edes yli meedelin. Vikassa sessiossa ei sit taas tuntunut olevan mitään hirveen erikoista, mut se sit olikin se surkee setti. Saatiin joku 36% ja tiputtiin pari sijaa alaspäin. Sijalle 10 päädyttiin ja sillä sitten päästiin finaaliin. Finaalissa saa carry-overia lineaarisesti sijan perusteella niin että ensimmäinen pari saa 30 pinnaa ja viiminen eli neljästoista saa 0. Alotellaan siis vähän alle meedelin, mutta ei tuo vielä mitään ratkaise.

Bridgehabaa!

Oli tosi ihanaa kattoo Ilonaa kun se oli ihan hirveen innoissaan siitä et päästiin finaaliin. Olenhan minäkin siitä tietenkin innoissani, mutta Ilona ihan loisti ja taisi vähän pomppiakin. Molemmat todettiin, että tähän ollaan jo todella tyytyväisiä eikä sillä niin väliä miten huomenna menee, vaikka tottakai voittoon pyritään.

Pojilla kesti aika pitkään tulla omista peleistään ja selvis sitten, että oli joku tuomiotilanne kesken viimeiseltä kierrokselta. He olivat sijalla 17 joten tuo oli aika merkitsevä. Vastustaja oli selittänyt tarjouksen väärin, ja tähän selitykseen pohjauten Oskari oli tarjonnut 5 ruutua johon tuli donkki ja yksi pieti ja 0,15%. Pitkään TD-porukka funtsi ja haastatteli pelaajia, ja lopulta tuomioksi tuli 3D+1. Tulokset ei ihan heti päivittynyt ja siinä todettiin, että tuo antaisi varmaan suunnilleen 60% mutta se ei jatkopaikkaan vielä riitä. Niimpä lähdettiin harmistuneiden poikien kanssa kohti kämppää odottelematta enempää.

Oskari on pistänyt Hermannin vastuuseen systeemilapuista. Jatkuvasti kuuluu juttua siitä, että niitä ei sitten saa hukata. "Vastaat niistä hengelläsi" oli Oskari todennut ojentaessaan niitä partnerilleen. Pari varakappaletta kyllä on mukana, mutta on täällä pelipäiviä vielä vaikka kuinka jäljellä. No Hermanni oli sitten unohtanut ne pelipöytään, ja lähti niitä hakemaan. Minä ja Oskari käveltiin pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä samalla se pohti, että oisko sen 5D voinut saada kotiin kuitenkin. Se olisi kuitenkin ollut toppi ja se kyllä riittäisi. Mutta sillä toisellakin linjalla pääsi vaan kymmeneen tikkiin. Sillan yli päästessämme Oskari ihmetteli et miten se Hermanni ei ole vieläkään saanut meitä kiinni. "Se ettii niitä systeemilappuja ihan hädissään eikä uskalla tulla kun ei niitä löydy" totesin samantien. No hetken päästä se kyllä tuli ja heilutti kädessään paperia. Aattelin, että systeemilaput löyty, mutta kyseessä olikin poikien lopputulokset. Kolmastoista sija! Se 3D+1 antoikin yli 80% kun suurin osa oli saanut vaan 9 tikkiä tai pelannut ristipeliä toiseen suuntaan. Finaalipaikka siis pojillekin ja voi sitä riemun määrää. Siinä kohtaa ei haitannut enään sekään, että systeemilappuja ei tosiaankaan löytynyt.

-----

Tuloksia löytyy täältä.

Bulletiineja ilmestyy tänne, mutta jos oikeesti kiinnostaa lueskella, niin täältä löytyy huomattavasti parempilaatuista luettavaa Bermuda Bowlista yms.

Qu'est-ce? 2

Chiens en fraises

Meillä Ilonan kanssa kisat alko aivan mahtavasti, kun heti ekassa tarjoussarjassa pääsin kutsumaan kilpailunjohtajan. Ilona avas 2C vahvan, tein 2D odottavan ja Ilona näytti 25-28 tasasen hyppäämällä kolmeen sangiin. Kattelin kuuden kortin pataa ja päätin tehä siirron siihen tarjoamalla 4H. Alertoin sen ja skriinitoverini kysyi mitä se on samalla kun pisti kelkan menemään toiselle puolelle skriiniä. Ja tässä kohtaa huomasin, että kelkalla komeileekin viiden hertan tarjous. TD tuli ihmettelemään tilannetta ja hetken päästä antoi tietenkin korjata neljään herttaan kun oli ihan selkeetä että 5H oli vahinko. No kun jatkot ei tämän pidemmälle meillä olleet selkeesti sovittuna niin eksyttiin kuuteen pataan vaikka valtissa puuttu ässä, kuningas, jätkä ja pari hakkua. No onneksi vastustajatkin vähän hölmöili niin tuli vaan yksi pieti. No saatiinpahan kaikki jännitys sillä jaolla pois.

Me ei Ilonan kanssa tommosista olla moksiskaan. Molempien mielestä on tosi mukava pelata. Vedettiin myös tasaisen hyvin, kun kaikki kolme 14 jaon sessiota olivat reippaasti yli meedelin. Ollaan ensimmäisen päivän päätteeksi sijalla 8 prosentilla 56,74. Huomenna on kolme sessiota lisää jonka jälkeen 14 parasta pääsevät perjantaina pelattavaan finaaliin. Pojat ovat sijalla 20 tuloksella 50,47% ja heiänkin sarjassa 14 parasta pääsee finaaliin, eli vähän tarttis huomenna tsempata.

Kiinalaisia pelaajia on myös meidän sarjassa todella paljon (niinkun on oikeastaan kaikissa sarjoissa). Suunnilleen päivän puolvälissä kohdattiin sitten yksi näistä kiinalaispareista. Se mun skriinmeitti oli tosi sulonen nuorehko tyttö. No ekassa jaossa heitä vastaan avasin yhdellä ruudulla ja skriinitoverini tarjos yhden hertan. Sen partneri hyppäs neljään ristiin ja sitten mun skriinikaveri jäi miettimään. Katselin korttejani. Mulla oli tasanen käsi, pataässä ja AQJ hertassa. Totesin, että nythän tulee cuetarjous ja ässäkysely ja sitten ne jää viiteen herttaan ja siihen tulee varmasti pieti. Eli mun sitten kuuluu donkata. Vähänkö oli ikävää kun ne sitten oikeestikkin cuetarjoili ja ässäkyselyn jälkeen pääty sinne viiden tasolle kun aattelin et nyt sitä tyttöö alkais harmittaa kun donkkasin. Mut ihan hyvin se sen tais kestää.

Kolmannen session alkuvaiheessa meillä tuli vähän onneton kierros kun ensin pelattiin kolme sangia kun piti olla neljässä hertassa ja sitten vedettiin seuraavassa neljää herttaa pietiin kun kolme sangia ois ollut kotona. Seuraavalla kierroksella ekassa jaossa taas eksyttiin kolmeen sangiin kun tarjoussarja meni vähän mönkään ja siihen tuli jopa kolme pietiä. Mutta eihän me tästäkään oltu moksiskaan kun seuraavassa jaossa painettiin reippaasti kuusi ruutua ja saatiin siitä puhdas toppi.

Pahoittelen kuvan laatua...

N (Ilona)	E	S (minä)	W
	pass	pass	pass
2C	pass	2D	pass
3D	pass	4D	pass
4N	pass	5C	pass
6D	pass	pass	pass

Sinänsähän tuo menisi pietiin kun itä voittaisi ristilähdön ja antaisi partnerilleen patakupin, mutta sitä on tuosta sarjasta vähän vaikea nähdä. Sen jälkeen kun ristikuningas sai pitää tikin, niin mikään ei enään voinut kaataa peliä. Muissa pöydissä on varmaan lännen korteilla tarjottu jotain jolloin meidän korteilla ollaankin patapelissä, ja pataslammissahan ei nyt ole mitään saumoja kun pata istuu niin vinossa.

Pelin jälkeen Ilona iloisesti totesi, että mun kanssa on tosi kiva pelata eikä tarvii yhtään jännittää. Minä siihen sitten totesin, että nyt tulee se tuomion paikka kun käydään läpi mun privaatin ympyröinnit. Sitten keskusteltiin noin viiden jaon tarjouspaikoista, että mitä joku tarjous olisi siinä kohtaa tarkoittanut. Ja oltiin kaikista vielä samaa mieltä. Eli eipä sekään ollut kovin paha paikka.

Nyt on muuten kahtena päivänä tullut käveltyä parikymmentä tuhatta askelta päivässä. Normaalisti päiväsaldo on kahden ja seitsemän tuhannen välillä. Jotenkin näillä ulkomaan bridgereissuilla tulee aina käveltyä hirveesti, mikä on kyllä tosi kivaa.

Qu'est-ce?

Eilen illalla ei netti oikein toiminut, niin en saanut tekstiä silloin julkaistua. Tässä olis nyt tunnelmia eilisestä päivästä.

-----

Camion pick-up mur d'escalade!

Nyt ollaan sitten Ilonan, Oskarin ja Hermannin kanssa päästy tänne Lyoniin asti. Lähtö oli todella aikaisin aamulla, kun lentokone lähti puoli kahdeksan maissa. Lennettiin Helsingistä Pariisiin missä oli vaihto, jänskästi junaan eikä toiseen koneeseen. Vitsailin sitten jatkuvasti, että mennään lentävällä junalla, kun lentolipusta kuitenkin tavallaan kyse. Paluumatkalla mennään taas Pariisin kautta, mutta silloin molemmat välimatkat ihan lentäen.

Charles de Gaulle on kyllä semmonen lentokenttä jota inhoan. Ekan kerran kun lensin sen kautta matkalla kotiin Amerikasta jouduin kolmesta turvatarkastuksesta menemään läpi. Väsynyt olin ja kun kolmannella kerralla pistivät ottamaan matkalaukusta kameralaukun ulos meinasin jo itkeä. Tällä kertaa ei yhtäkään turvatarkastusta tarvinnut siellä kestää, mutta kyllä sai olla vähän eksyksissä ennen kuin löytyi miltä tiskiltä me saadaan meidän junaliput. Kivikautisella tekniikalla sekin tapahtui, kun tyttö tiskin takana ensin ilmoitti ettei me sillä junalla mennä. Hetken päästä löysi pöydältä oikean kuoren jossa liput, ja toiselta paperilta yliviivasi meidän nimet nimilistasta ja ojensi liput meille.

Juna saapui kahdelta Lyoniin ja huoneen check in oli vasta kolmen jälkeen, joten oltiin reippaita ja käveltiin 45 minuutin matka vaikka olikin vähän kuuma. Hotellihuoneeseen päästyämme minä ja Ilona hyvin pian lähdettiinkin hakemaan vähän vettä ja jotain suolaista kaupasta. Lähistöllä ei mitään isompaa supermarkettia ole, mutta muutama pienempi kauppa kyllä löytyy. Saatiin väsättyä itsellemme myös vähän syötäväksi pastaa ja tomaattikastiketta tonnikalan kera. Tai Ilonahan sitä lähinnä väsäsi todeten "Tää on niin opiskelijaruokaa kun vaan voi olla".

Illalla suuntasimme sitten ilmoittautumaan kisaan ja saatiin meidän kulkupassit. Sen jälkeen oli myös avajaistilaisuus. Avajaistilaisuus alkoi Ranskan hymnillä jonka mukana ranskalaiset junnut lauloivat todella reippaasti vaikkakin hieman epävireisesti. Muutama kuivahko virallinen puhe, todella nätti Kiinalaisten lauluesitys (ranskaksi!) ja pari valaa myöhemmin WBF:n presidentti julisti viidennet junnujen avoimet maailmanmestaruuskisat avatuiksi. Avajaisseremonia jäi vähän lyhkäseksi kun tässä kohtaa tuli joku toteamaan et tää on nyt tässä kun auditoriossa on kaksi kertaa enemmän porukkaa kun saisi olla ja nyt kaikkien tarttis rauhallisesti poistua. Sali oli tosiaan todella pieni, raamateatteriksi varmaan ihan sopiva mutta ei tämmöseen avajaistilaisuuteen.

Avajaistilaisuudessa ollaan

Nää kisat alkavat siis parikisoilla, jotka alkaa huomenna ja jatkuu perjantaihin. Minä ja Ilona pelataan tyttöjen sarjassa 41 muun parin kanssa. Oskari ja Hermanni taas kilpailevat alle 21-vuotiaiden sarjassa 36 muuta paria vastaan. Alle 26-vuotiaiden sarjassa on 35 paria ja alle 16-vuotiaiden sarjassa selkeästi eniten, kokonaiset 78 paria joista kaksi kolmasosaa ovat Kiinasta.

Ilona on vaan kameran takana piilossa (:

Ilonaa on nää kisat jännittäny hirveästi, tietenkin kun on ensmäiset tämän tason kisat kyseessä. Selvisi tässä ettei Ilona ole ennen kokenut millaista on skriinilläkään pelata. Muutama vuos sitten minuakin jännitti samalla tavalla kaikki mahdolliset kisat, mut nyt ei kyllä enään yhtään muista millaista se oli. Sen jälkeen kun saatiin Vesan kanssa hopeeta viime kesänä junnujen mixed EM-parikisasta ja sitä mitalia "joutui" menemään hakemaan podiumilta kaikkien tuijottaessa ja kuumien kohdevalojen loistaessa en jännitä varmaan enään mitään. Ainakaan yhtä paljon kuin silloin. Vaikka saatan olla väärässäkin (:

-----

Tulokset ilmestyvät tänne.
Samaanaikaan täällä on menossa myös Bermuda Bowl, Venice Cup ja d'Orsi Trophy joiten tuloksia löytyy täältä.
Tunnelmia vuoden 2015 avoimista junnu MM-kisoista voi lueskella täältä.
Vuoden 2015 junnujen EM-kisoista juttua löytyy täältä.
Tämän vuoden EM-kisoista voi lueskella täällä.