Kummallisuuksia Oostendessa

Kahvin “ystävänä” (en siis juo kahvia) pääsin aamusta todistamaan ihan järkyttävää näkymää. Kati on oikeastikin kahvin hyvä ystävä, mut senkin mielestä meni jo oudoks. Oli siis matsi Kreikkaa vastaan alkamassa ja istuttiin pöydässä. Skriinikaverinani oli varsin mukava nainen jonka kanssa tuli sit myös vähän rupateltua. Tullessa pöytään sillä oli mukana kaksi lasia vettä, mikä nyt toistaseks on vielä ihan normaalia - kävinhän itekin täyttämässä vesipullon ennen matsin alkua. No mutta sitten repusta tuli esiin purkki pikakahvia, ja hyvin nopeasti sitä ladottiin pari lusikallista siihen vesilasiin. Kommentoin sitä järkyttyneenä, niin nainen vaan nauro ja selitti et Kreikassa juodaan aina kylmää kahvia ja pistetään jäätäkin joukkoon, kun muuten on nii kuumaa. No jäälatten mä vielä ymmärrän, mut pikakahvi kylmään veteen kuulostaa ihan hirveeltä. Eiks monet halveksu pikakahvia muutenkin? Mut ainakin löytyi isompi kahvifani kuin Kati.

Mahtu tähän päivään muutakin kummallista - päästiin nimittäin seuraamaan avoimen joukkueen laskentaa. Kun tultiin toisen matsin jälkeen alas taidettiin Katin kans molemmat jähmettyy hetkeks rappusille, kun oli outoa nähdä Pekka ja Clas Jarmon seurassa. Jarmohan istu samoilla nurkilla kuin mihin me naiset ja sennut yleensä kokoonnutaan, mutta avoin on tähän asti kerääntynyt johonkin muualle ja hyvin nopeasti haihtunut pois ihan kuin ei ois koko joukkuetta olemassakaan. Haihtuhan ne tostakin melko reippaasti, mut sitä ennen vähän jutustelivat ja tosiaan laskivat meidän muiden seuratessa vierestä. Ja koska tässä ei ollut vielä tarpeeksi kummallisuuksia, niin kerron vielä senkin että Pekka oli tuonut Huldalle puisia henkareita muovipussissa.

Eilen oli mukavan aurinkoinen päivä, toinen kerta tais jo olla kun aurinkoa näkyi tällä matkalla. Käytiin tosiaan koko suomipoppoo illastamassa italialaisessa ravintolassa. Kummia sielläkin tapahtui - minä meinaan jaksoin syödä oman annokseni ihan kokonaan viimeiseen tagliatelleen asti. Semmosta harvemmin näkee. Ilta oli tosi mukava, mutta pakko sanoa ettei se ollut ihan semmosta yhteishengen rakentelua kuin mitä odoteltiin. Istuttiin vierekkäisissä pöydissä, mutta kuitenkin jokaisella joukkueella oli oma pöytä. Eipä se ketään yllättyny kun sitten avoin joukkue jutusteli keskenään, naiset keskenään ja sennut keskenään. No ei se ehkä ihan näinkään ollut, kyllä sennujen pöydästä heiteltiin kommentteja meidän pöytään ja meiltä sitten takaisin, vaikka oltavat ei siihen olleet ideaaliset. Pekka myös vaihto vähän juttua (toisen) Marian kanssa. Hulda kävi vähän joka pöydästä kysymässä miten ruoka maistui. Sitten paikalle saapuivat Kauko ja Heike hieman myöhästyen - avoimella oli eilen viiminen huili ja Kauko oli pelannut vain aamumatsin ja sen jälkeen tämä parivaljakko oli lähtenyt kiertelemään Bryggeä eivätkä ajoissa kerenneet takaisin. Ja haihtuhan se avoin joukkue sieltä ravintolastakin hyvin nopeasti. Heti sen jälkeen Lasse innostu esittämään arvotuksiaan, joita sitten pohdittiin jälkiruuan/juoman äärellä. Minäkin esitin lukijoille tutun antiikkikauppias -arvoituksen. Illallinen oli ideana siis tosi hyvä, mutta jos ois tarkotus seurustella joukkueiden ulkopuolella niin ehkä pitäis myös sekottaa vähän istumajärjestystä.

Meillä Katin kanssa toteutui myös shoppailureissu ennen tuota illallista. Kati oli sitä koko viikon odotellut ja unelmoinut siitä kun pääsee johonkin kivaan kauppaan. No ensimmäinen kauppa johon astuttiin sisään oli sitten miesten vaatekauppa, eli hyvin alkoi. Sieltä tosin Maralle löytyi pieni tuliainen. Seuraava kauppa johon astuttiin sisään olikin jo naisten kauppa, mutta se oli suunnattu XXL+ kokosille naisille, eli ei sekään ollut ihan täysosuma. Vastapäätä näytti olevan odottaville äideille suunnattu vaatekauppa ja ehdotinkin sitä sitten seuraavaksi, mut Kati vaan pudisteli päätään nauraen.

Yhdestä kaupasta löytyi mulle ihan supersöötti laukku. Kati totes et toi on hyvä laukku bridgekisoihin - sit kun partneri alkaa kiukuttelemaan nii sen voi hiljentää pamauttamalla pikku piru pöydälle. Kaikki kaupat meni täällä jo kuudelta kiinni, ja vaikka useammassa liikkeessä käväistiin niin himoshoppaaja Kati ei itselleen mitään löytänyt.

Onneks Katilla itsellään on jo olemassa söötti laukku. Meillä oli jo aikoja sitten puhetta siitä et Katin täytyy teetättää itselleen keltaset kynnet mustilla pilkuilla et ois laukkuun sopivat. Ja hän oli sitten luvannut et teetättäis ne ennen tätä matkaa - naisten kisahan on ihan täydellinen kynsisöpöyksiä varten kun naiset semmosia asioita arvostaa. No tuosta kuvastahan näkee kuinka kaunis keltainen sävy sieltä tuli ja kuinka nättejä pilkkujakin siinä on... Murr.

Sain palautetta et tänne pitäis jaoistakin pistää jotain juttua. Tuossa jaossa oli hauska puolustus, kun vastustaja pelas 3S westin korteilla. Kati lähti herttakutosella, pöydästä kuningas ja otin ässällä tikin. Pelinviejä oli pelannut kympin, mikä oli häneltä hyvä veto sillä jos Katilla ois ollut 96 hän lähtis kutosella ja T6 ois tullut lähdöks kymppi. Minä otin ristiässän eka pois kattoakseni mitä siihen tapahtuu - Katilta tuli kakkonen. Sitten jäin jumiin. Kati kumminkin lähti pöydän maata eikä mun tarjoamaa ruutua, joten luulis sillä olevan singelihertta. Mut toisaalta se pelas nyt kakkosen, joka ois lavinthal ja pyytää ruutua. Pohdin hetken ja käänsin kumminkin herttaa ja Kati kuppas. Olin tullut herttakakkosella, joka on taas lavinthalia ja pyytää ristiä, ja silti partnerilta tuli melko nopeasti ruutujätkä. Raavin vähän päätä ja aloin pohtimaan et ollaankohan ruvettu pelaamaan käännettyä lavinthalia. No ei siinä mitään, rouva kuningas ja ässä meni. Sitten pelinviejä koitti kupata ristin pöytään pienellä padalla, jonka sitten kuppasin yli. Koitin antaa herttakuppia, mutta pelinviejä kuppas isolla ja Kati heitti ruudun. Pelinviejä ei luovuttanut vaan koitti edelleen kupata ristiä pöytään, tällä kertaa jätkällä, jonka kuppasin yli. Kati sai vielä ruutukupin ja pelinviejä otti loput - yks pieti. Matsin jälkeen naureskeltiin käännettyä lavinthalia, ja Kati selitti että hän kyllä ties et herttakakkonen pyytää sitä pienempää maata, ja hän katto pöytää ja totes että se pienempi maa ois tietenkin ruutu kun ei pienempää maata näkynyt - risti kun oli pöydästä loppu ja ajatuksistakin karkas. Hassuja ajatusvirheitähän täällä sattuu kun on paljon jakoja, ja toisinaan niille saa myös kunnolla nauraa (:

Tuloksia saatte itse ihailla tulossivuilta. Meillä ei nyt valitettavasti "ei päivää ilman voittoa"-tavoite täyttynyt kun eilen oli tuloksellisesti vähän synkkä päivä. Tänään ollaan kuitenkin saatu kisojen viides voitto, ja taistelua jatketaan innokkaasti. Tällä hetkellä jänskätään Katin kanssa kun tytöt pelaa Norjaa vastaan. Kahdentoista jaon jälkeen tilanne 17-13...

Jalkapalloa vai bridgeä?

Eilen tuli harvinaisen selväksi, että jaan kämpän jalkapallofanien kanssa. Tai tietovisafanien. Tai kenties molempien. Lasse Utter siis tutkaili urheilulehteä ja arvuutteli muilta eri vuosien jalkapallon maailmanmestareita ja maalikuninkaita. Minä vaan istuskelin hymyillen kauniisti, ja teeskentelin kuuluvani joukkoon, kun korvissa on jalkapallokorvikset. Kuvassa näkyy myös tänään pikasesti laitetut kynnet - edellinen lakkaus vähän kulu skriinin luukkua availlessa.

Oltiin siis Katin kanssa kämpässä kahestaan parikisan ajan, sitten kavereiksi saatiin Lassen lisäksi myös Jarmo Laakso ja Klaus Harjunen. Kämppä on kyllä tosi kätsy, tulee vähän halvemmaks kuin hotelli ja erityisesti säästää siinä et Kati laittaa meille kahdelle ruokaa eikä käydä kalleissa ravintoloissa. Ja hyvää ruokaahan se laittaa, vaikka Jarmo valittaakin sipulin hajua silloin kun sattuu olemaan huonoon aikaan paikalla.

Tää kuva otettiin heti ekan ottelun jälkeen - muut tytöt pelas Islantia vastaan ja voitokkaastihan kisa alkoi. Maanantaina he saivat myös Tanskasta voiton raamassa. Naisilla oli neljän matsin päivä ja molemmilla pareilla se oli kolmas matsi. Väsyhän siinä jo oli, niin eipä sillä hetkellä jaksettu riemukkaasti pomppia, vaikka voitto kyllä oli positiivinen yllätys. Vakavia ilmeitä oli laskentaan keskittyessä.

Eilen minä ja Kati päästiin myös avaamaan voittosaldo - voitettiin molemmat matsit mitä pelattiin (Turkkia ja Hollantia vastaan). Elina ja Mirja olivat aamumatsin jälkeen kovin yllättyneitä, kun olivat lopettaneet ennen meitä. Selitin sit et mun turkkilainen skriinikaveri oli tosi ADHD eikä ollut hetkeäkään paikoillaan joten mun tietenkin piti tehä kaikki liioitellun hitaasti ja hyvin rauhallisin elkein.

Mulla on hyvä hollantilainen kaveri, jonka oon Hankoonkin sitten kesällä houkutellut, niin hänelle piti pistää pahoitteluviesti siitä et voitettiin hänen maansa joukkue. Samoin kuin kaks vuotta sitten, mun skriinikaverina oli Hollannin tyttöjen joukkueen valmentaja. Se on muuten hassua miten paljon tuttuja mulla näissäkin kisoissa on. Useammassa joukkueessa pelaa ex-tyttöjunnuja. Sekin on oikeastaan outoa et tunnen niitä tyttöjunnuja kun ei oo niin paljoa tullut tyttöjen sarjassa pelattua. Mut esimerkiks ranskalaisten tyttöjoukkueen kanssa tuli aikoinaan vietettyä aikaa kun yksi heistä fanitti Suomea formula- ja Räikkös-fanina, ja toinen oli sitten kaverin kaveri Amerikkalaisen ystävän kautta. Hassua miten tää sosialisoituminen tapahtuu. Kivaa oli Jennifer joka tapauksessa nähdä, vaikka heidän joukkueelle tulikin hävittyä.

Lasse huolestuneena kysy et enhän kirjottele täällä mitään heidän hölmöyksiä. Viattomasti totesin et en tietenkään. Ohjeeks sain sit kirjottaa tunnelitehtävästä jota Lasse arvuutteli pari iltaa sitten ja jonka hienosti ratkasin. Meillä on siis tunneli, jonka toiseen päähän neljän ukon pitää päästä. Kaks ukkoa mahtuu kerrallaan ja ilman lamppua ei uskalla kulkea - lamppuja on vaan yks kappale, joten joku joutuu kävelemään vähän edes takasin. On nopeampia ja hitaampia ukkoja: yks pääsee minuutissa, toinen kahdessa, kolmas neljässä ja neljäs viidessä. Parina mennessä otetaan tietenkin hitaamman vauhti. Mikä on nopein aika jolla ukot voi saada toiseen päähän tunnelia? (13 on väärä vastaus, vaikka bridgessä siihen asti usein lasketaankin)

Hulda kirjottelee nii hyvin kuulumisia liiton sivuille ja facebookiin, ettei mulla tässä hirveesti oo muuta kerrottavaa. Tänään oletettavasti päästään avointakin joukkuetta jututtamaan kun mennään koko suomipoppoo syömään - pelipaikalla niitä näkee vaan vilaukselta silloin tällöin. Me naiset ja sennut ollaan vähän enemmän kimpassa ja Huldakin käy meitä silloin tällöin tsemppaamassa. Ennen illallista käydään Katin kans myös vähän shoppailemassa kun tytöt taistelee vikaa matsia. Voi että toi mun partneri on tulevasta innoissaan. Fiilikset on täällä hyvät ja taistelu jatkuu. Lopuksi laitetaan vielä kuva kärsineestä lakkauksesta vasemmassa kädessä (oikean käden kynnet tosiaan näytti vielä hyviltä), ja toivotaan et kaikkien vastustajien tulokset näyttävät sitten samalta.

Seremointia Oostendessa

Aluksi heti totean etten oo mikään ammattilaiskuvaaja tai ammattilaisbloggaaja - en tiedä yllänkö edes harrastelijatasolle kun tää kirjottelu on näin säännöllisen epäsäännöllistä. Tämä siis sen takia, että kuvat on otettu kännykkäkameralla ja pitkältä etäisyydeltä ja ovat sitten vastaavaa laatua.

Tänään siis oli EM-joukkiksen avajaisseremonia, ja samalla naisten ja sennujen parikisojen palkintojenjako. Avoin joukkuehan aloitti pelaamisensa jo muutama päivä sitten, mut silti ne varsinaiset avajaiset olivan nyt sitten päivä ennen kuin naisten ja sennujenkin joukkikset alkaa.

Mulla ja Katilla menestys parikisassa ei ollu kauhian hyvä, köh köh... Agnetalla ja Marialla sen sijaan meni loistavasti, he pääsivät kolmanneksitoista. Hulda ja Pia puolustivat viime kerran viidettä sijaansa, ja vaikka välillä peli tuntui takkuavan pahastikin lopulta he selvisivät kunnialla kahdeksansiksi. Juuri-Ojat pelasivat sennuissa ja päädyivät B-finaaliin mun ja Katin kavereiks.

Avajaisseremonia alkoi pianon ja viulun soitolla. Oli tosi upee - tuli klassisempaa ja vähän vähemmän klassista. Myöhemmin tuli mm. Michael Jackson medley. Hassuinta et kun hän kerto et nyt semmonen tulee, ajattelin heti Smooth Criminalia, ja sillähän se alko.

Tällä kertaa puhujana ei toiminutkaan se tavanomainen nainen (jonka nimeä en muista), vaan mies (jonka nimi meni ihan ohi korvien) jolla oli todella mukava ääni ja puhetyyli - oli tosi hyvä tyyppi siihen hommaan.

Senioreiden tulokset löytyy täältä.

 Naisten tulokset löytyy täältä.

Laiskuutta taas - kännykällä on hankala kopioida vieraita nimiä tänne, joten saatte ihan itte käydä kattomassa nuo mitalistit (:

Tänään valittiin uusi EBL:n presidentti (Jan Kamras), jonka hommat alkaa sitten näiden kisojen jälkeen. Yves Aubry pääsi siis viimeistä (ellei tule myöhemmin taas valituksi) kertaa avaamaan kisat kauniilla ranskalaisella korostuksellaan.

Avajaisten jälkeen päästiin nauttimaan myös vähän drinkkejä ja jotain pikkusta purtavaakin. Porukka siinä hetken aikaa rupatteli, ja joutu vähän huutelemaankin kun hälinä oli kova.

Katille ja Jarmolle tämä on tuttu paikka - vuonna 2011 he olivat täällä kans kisaamassa (tai siis Kati oli seniorien kapteenina). Joukkueessa Jarmon lisäksi pelasivat Markku Kanerva, Jaakko Grundström, Olli Manni, Mauri Sirkiä ja Timo Mäkelä. Heillä oli silloin tapana käydä läheisessä baarissa nauttimassa irish coffeeta. Mekin sitten lähdettiin sinne vanhojen aikojen muistoksi...

Minä onneksi selvisin minttuteellä - en meinaan juo kahvia enkä pahemmin mitään väkevää (en oo ees varma mitä irish coffeessa on kahvin lisäks kun ei kahvi kiinnosta...). Sain eteeni ihan mielettömän söötin teekannun:

Terassilla on mukava istuskella, vaikka sää onkin vähän viileä ja pilvinen ollut - onneks terassilla on lasia tuulensuojana. Jokin aika sitten puheenjohtajamme Pasi sattui kävelemään ohi (hän oli täällä kokoustelemassa), niimpä kutsuttiin hänetkin seuraamme. Nyt hän onkin ahkerasti viihdyttänyt meitä tässä, ja taidan nyt taas keskittyä kuuntelemaan näitten (hullua) höpinää (;