Neljä hölmöä eli kadonneen padan arvoitus

Pari viikkoo sitten tekstissäni kirjotin, ettei Kippari osais jaoista kirjottaa, vaikka nättejä tarinoita kertookin. Sain siihen Kipparilta kyllä luvan, mutta vaan sillä ehdolla että hän saa puolustautua myöhemmin. Niimpä hän totesi, että kyllä hän joskus ainakin osasi jaoista kirjottaa ja antoi käteeni paksun kirjan, johon oli koottu käsittääkseni kaikki Tammerbridgen julkasemat lehdet. Heti ekalta sivulta löytyykin teksti:
       Tammerbridgen ry:n
       KERHOLEHTI NO1
       Joulukuu 1980
       Päätoimittajat:
       Olavi Kivipensas
       Apa Heino (Vastaava)
Viimisessäkin lehdessä näytti olevan samaiset päätoimittajat, joten varmaan myös kaikissa siinä välissä oli samat tekijät. Tosi monta juttua on Kipparin kirjottamia, ja vähän samantyyppistähän se teksti on kuin mitä Kipparin kertomuksetkin. Puuttuu vaan kynä, joka ympyröisi/alleviivailisi kortteja jaosta sitä mukaan kun ne on pelattu. Tän tekstin otsikkona on sama kuin vuoden 1985 kesäkuun lehdessä olleella Kipparin jutulla, joka kuulemma piti tänne blogiin saada puolustukseksi (:

---

On melko yleistä tavata bridgepöydässä hölmö. Kaksikaan hölmöä ei ole mahdottomuus, koska kaikilla pelaajilla on partneri. Kolme hölmöä on jo harvinaisuus. Mutta, kerran kymmenessä vuodessa bridgen suojelupyhimys Sattuma kuitenkin järjestää neljä hölmöä pelaamaan vastakkain. Tässä jälkipolville yksi näistä harvinaisista kerroista. Jako on Tammerbridgen Tournamentin parikilpailusta.

Hölmöt aakkos- ja istumajärjestyksessä

Kippari	N
Lunden	S
Sihvola	E
Turunen	W

Jo tarjoussarja lupaili jotain erikoista.

N	E	S	W
1S	2C	2H	5C
5H	-	-	-

kaikki vaarassa	♤ K9732  ♡ A52  ♢ KT75  ♧ A
♤ J64 ♡ 4 ♢ 64 ♧ T987642	N  W    E  S	♤ QT   ♡ K83   ♢ AJ3   ♧ KQJ53
	♤ A85  ♡ QJT976  ♢ Q982  ♧ -

Risti lähtö, ässä, pieni ja pataviitonen! Pöydästä pata, idältä rouva, pelinviejältä ässä ja länneltä hakku. Herttarouva, pieni, pieni, pieni, herttasotamies, risti, ässä, pieni. Pöydästä patakuningas, kymppi, pelinviejältä ja länneltä hakku. Patahakku, ristikuningas, pelinviejä varastaa ja länsi tunnustaa sotamiehellä. Länsi kysyy ihmetellen partneriltaan: "Ei pataa?" Itä selaa korttinsa kahteen kertaan todeten: "Ei, ei pataa".

Pelinviejä Lunden tutkii myös korttejaan. Lunden jatkaa ruuturouvalla, jonka Sihvola ottaa ässällä ? ! Sihvola pelaa vahvan herttakuninkaan ja jatkaa ristillä. Pelinviejä varastaa ja sakaa pöydästä padan Kipparin mulkoilusta ja hidastelusta huolimatta. Lunden jatkaa ruutuysillä ja maskaa sotamiestä. Viisi herttaa yksi pieti. Seuraa äänekästä keskustelua.

Kippari:	Miks' helvetissä sää heitit padan pois.
Turunen:	Sehän on aina pieti, kun Sihvis laistaa ruudun.
Lunden:	Mää kyllä laskin padat kahteen kertaan, mutta mihinkähän se yks joutu
Turunen:	Sitä määkin ihmettelen.
Sihvola:	Mulla ainakin oli rouva, kymppi duppelton.
Lunden:	Mää laskin kyllä molemmilla kerroilla kakstoista.
Kippari:	Ei jumalauta Lunden, tää on tosi komia.
Sihvola:	No täähän on melkein meedeli.
Turunen:	Mutta missä se pata meni.
Kippari:	Sehän hautautu sen saatanan ristiässän alle.

Kaikki nauravat helpottuneina pataviitosen kohtalon selvittyä.

Lopuksi hölmöt suuruusjärjestyksessä:

Kippari,	joka ei kahdentanut viittä ristiä (800 ja toppi).
Lunden,	joka pelinviejänä laski padat pari kertaa väärin.
Sihvola,	joka otti ruutuässän.
Turunen,	joka tarjosi viisi ristiä ja hukkasi padan.

SEURAAVAA TAPAAMISTA ODOTELLEN

KIPPARI

Wappuetkoilua

Pari kuukautta sitten näin ekan kerran wappuetkojen mainoksen. Samantien tartuin lauseeseen "Paras vappuasu palkitaan!". Oltiin äidin kanssa käyty joululomalla Disney Worldistä, missä sitten ostin Minnin korvat. Epäilin vähän, että tekeekö sillä pannalla myöhemmin kotona enään mitään, mutta kyllähän tommonen klassinen tuliainen piti itselle hankkia. Ja nythän Minni-panta tuli käyttöön, kun aloin suunnittelemaan asua sen ympärille.

Porin kisojen jälkeen oon innostunut laittamaan kynsiäni kaikella mahollisella tavalla. Joten googletin samantien, et mimmoset kynnet voisin laittaa. Kuvia löytyi vaikka mitä ja sain sit hyvin inspiraatiota. Sitten sain jo vähän villimmän päähänpiston alkaa ompelemaan sopivaa mekkoa. En oo sitten koulun käsityötuntien jälkeen ommellut oikeastaan mitään, mutta jos löytyis hyvät ohjeet niin varmasti onnistuis. Mutta ohjeita löytyi jostain syystä vaan 3-7 vuotiaiden lasten mekkoihin... Hyvän ohjeen löytäminen on muutenkin yllättävän hankalaa, koulussa kun sai kaikki kaavat valmiina niin homma sujui huomattavasti helpommin. Muistin sit onneksi omistavani yhden valkosen mekon jossa ois mustia pilkkuja, en oo sitä vaan pitkään aikaan käyttänyt. Se sit olikin varsin sopiva, joten itse "jouduin" tekemään vaan kynsien koristelun.

Pilkkujen tökkiminen kynsiin on tosi kivaa, oon useampaan otteeseen käyttänyt erilaisia pilkkukuvioita koristeluun. Mikki-päät oli myös eri kokosien pallukoitten laittamista. Minni on sen verta iso, et sitä joutui taiteilemaan vähän muuten, ja kyllä siinä meni tovin ennen kuin siitä sai suunnilleen pallon muotoisen, ja vielä tarpeeks ison pallon. Rusetin kanssa ongelmaks tuli, et punanen väri näkyy mustan päällä huonosti, mut siitäkin selvis laittamalla ensin valkosta pohjalle.. Vasemmassa kädessä meni rusetti vähän mönkään, kun se sai osakseen kaikennäköstä testailua. Pelipaikalla esittelin kaikille sit aina sitä onnistunempaa oikeaa kättä (:

Asu sitten täydentyi, kun sain siskolta lainaan sopivan laukun ja alushameen, joka teki mekosta muhkeamman. Kokonaisuudesta tuli tosi ihana. Erityisesti tykkäsin kyllä tosta alushameen vaikutuksesta - seuraavana päivänä oli outoa pitää samaa mekkoa ilman sitä. Tästä alusta ainakin tuli hyvin tommonen asupainotteinen, mut sitä vaan oli niin ihana suunnitella. Vielä ihanampaa oli kun ihmiset tykkäs siitä. Ihan näki miten se piristi muitten päivää ja levitti iloa. Erityisen ihanaa oli illalla kun kävelin metrolta siskon asuntoa kohti, niin pari ohikulkijaa katsahti muhun ja alkoi samantien hymyilemään iloisesti. Siitä tuli tosi upea fiilis. Pelipaikallakin sain tosi paljon positiivista palautetta ja ihmiset tykkäs kovasti kun olin panostanut.

Pari kertaa mua erehdyttiin sanomaan Mikki-hiireksi. Nopeasti kyllä tuli korjaus, kun on tuo rusetti kumminkin aika iso ja näkyvä. Mekonkin luulis paljastavan, että kyseessä on tyttö eikä poika, mutta ehkä se ei sit tarpeeksi muhkea ollut (: Pari kertaa sain myös kommenttia pupukorvista ja puputytöstä, tiedä sitten mitä niiden ihmisten päässä pyöri... Kati kyseli kovasti miksen pistänyt Aleksia pukeutumaan Mikki-hiireksi. Se onkin hyvä kysymys, ei käynyt edes mielessä et olisin ehdottanut semmosta. Kaapo pisti sitten paremmaksi, kun kysyi "Mikset pelaa Mika Salomaan kanssa?".

Mietiskelin sitäkin, et oonkohan ainut joka pukeutuu. En kuitenkaan säikähtänyt sitä, kun ei siitä nyt varsinaisesti haittaakaan olisi. Ihanasti Kirsikin pisti tommosen pirun peruukin. Aurinkolasit viimeistelivät sit hyvin vappulookin. Kaikki muut sai sit hävetä sitä, etteivät näyttäneen yhtä upeilta kuin me (: Iloisen mielen lisäksi saatiin myös bluetooth-kaiuttimet palkinnoksi asuistamme. Oli tosi osuva palkinto mulle, oon meinaan miettiny et pitäiskö jotain tommosta hankkia. Kierrosvoittajapalkinnotkin oli mun mielestä kivan käytännöllisiä, oli ainakin sammutuspeitteitä tarjolla.

Oli Taru Reinikainenkin panostanut vappulookkiin - ei tosin omaansa vaan areenan. Ilmapalloja ja serpentiiniä oli laitettu roikkumaan katosta. Ja niitä oli paljon. Siis tosi paljon, oli varmasti kova homma koristelussa. Upeelta näytti, ja loi heti iloisen tunnelman.

Pöytiä oli myöskin laitettu paljon. Sekä bridgen että shakin puoli oli täynnä. Pelaajia oli hurja määrä - 84 paria. Helsinkiläisillä on ollut vähän huono kisamaine, kun ei ne hirveästi Helsingin ulkopuolella kisoissa käy ja eivät oikein omiinkaan kisoihin aina vaivaudu tulemaan. Nyt tää maine käännettiin ihan päälaelleen ja pistettiin kunnon kisat pystyyn. Työtä oli varmasti tän eteen tehty. Mainostettu ja innostettu porukkaa tulemaan. Varmasti sekin auttoi, että lauantain kisan jälkeen tarjoiltiin ilmasia nakkeja ja muuta pientä syötävää. Suklaamustikkapiirakka oli erityisen hyvää. Se oli muutenkin tosi kiva, et sai jäädä viettämään iltaa ja jutustelemaan muitten kanssa. Usein pelaajilla tuntuu olevan niin kova kiire pois pelipaikalta et tuskin kerkeää hyvästelemäänkään ketään. Nyt pääs vähän käymään mielenkiintoisimpia jakoja läpi. Ja tietenkin jutella vähän muutakin. Senkin oon huomannut et näitä samoja naamoja näkee kaikissa kisoissa, mutta ei niistä hirveästi tiedä. Harvemmin pelipöydässä elämästä kerkeää kyselemään ja juttelemaan. Tämmösiä iltatapahtumia tarttis olla enemmänkin et pääsis tutustumaan porukkaan paremmin.

shakkipuoli

shakkipuoli

bridgepuoli

bridgepuoli

 Kisoissa oli tosi mukava tunnelma, ja kaikki vaikutti olevan ilosia siitä, että porukkaa oli niin paljon. Olin vähän yllättynyt kun kisa rullas niin hyvin, eikä ollut mitään tungosta missään tai kasapäin ihmisiä hillumassa tiellä. Ruuan ottaminen ja siihen jonottaminen sujui myös ongelmitta. Fiksusti oli hoidettu pelimaksujen kerääminen - se nimittäin tapahtui ala-aulassa heti kun tuli sisään rakennukseen. Se olikin siihen paras paikka, yläkerrassa siitä ois tullut kaaosmaista.

Mun ja Aleksin peli ei oikein kulkenut toivotulla tavalla, ja partnerini sitä kommentoikin sunnuntaina todeten, ettei tainnu jäädä viikonlopusta paljoa kerrottavaa. Oli viikonloppuna silti mukava pelata, ja varsinkin jutustelu ihmisten kanssa oli tosi ihanaa. Ja koska mulla tätä juttua tuntuu vaan syntyvän, niin kyllä mä kuitenkin parista jaostakin kerron.

N	E (Aleksi)	S	W (minä)
	1D	X	1H
2C	3C	pass	3H
pass	pass	pass

Tämä jako tuli heti ekassa pöydässä vastaan. Innoissani olin kisamuodosta - imppikisassa voi vaan keskittyä omiin kotipeleihin ja vastustajien pieteihin eikä miettiä niitä ylitikkejä niin paljon. Ja lisäksi voi vähän innokkaammin tarjota täyspelejä - sitä mä tuuppaan ehkä turhan herkästi parikisassakin tekemään. Nyt kuitenkin oli suht helppo hillitä itteni ja olla nostamatta Aleksin inviittiä ja tarjota vaan tuo 3H.

Pohjoselta tuli lähdöksi patajätkä. Sarjaan melko luonnollinen lähtö, mutta tällä kertaa helpotti minua padan käsittelyssä.Voitin sen pöytään ja pelasin ristiä rouvalle, joka meni sitten pohjoisen ässälle. Sieltä tuli lisää pataa.Sitten tulikin hassu tilanne. Pelasin pienen ja etelä pelasi kasin - nyt pataysistä tuli blokkaava kortti. Kuppasin siis ristin pöytään ja poistin kaksi kierrosta valttia. Pelasin sen pataysin sieltä, ja kun etelä ei peittänyt sitä, niin olinkin jumissa pöydässä enkä päässyt kuppaamaan kolmatta ristiäni, kun etelä pääsi hertalla kiinni ja poisti pöydän valtin. Jos olisin pelannut ysin siinä aikaisemmassa tikissä, niin etelä voisi taas laistolla pitää pelin yhdeksässä tikissä, kun olisin väärässä kädessä. Tässä siis nähtiin tarkkaa tarjoamista ja tarkkaa puolustusta (:

N	E (Aleksi)	S	W (minä)
	1S	2H	2S
3H	X	pass	3S
pass	pass	pass

Tämä tuli sitten heti toisella kierroksella. Tarjoussarjassa Aleksin kahdennus on inviitti neljään pataan ja 3S häneltä olisi ollut vain kilpaileva. Ennen lähtökortin tuloa Aleksi kysy et olihan tää imppikisa - siltä meni jo usko kun en millään nosta sen inviittejä. Naurahdin ja totesin et onhan tää, mut nyt on nii minimit et ei kyllä millään nosta. Nolotti vähän jo 2S tarjoaminen. Mietin sen tilalle myös 3S tarjousta kun se ois ollut estotyyppinen korotus, mut ei sit noissa vyöhykkeissä innostanut noin tasaisella kädellä. Itse ainakin nostaisin sen tosi herkästi odottaen jakokättä, varsinkin nyt kun sillä oli noita ässiä. Nyt oltiin taas siinä optimisitoumuksessa. Pakko sanoa etten sen tarkemmin seurannut partnerini pelinvientiä, kun lepääjänä pyrin säästämään energiaa ja olla mietiskelemättä ja seuraamatta jakoa sen kummemmin. Jossain kohtaa se pelas ristiä rouvalle ja myöhemmin sitten maskasi ristijätkän, ja sillä sai sitten 9 tikkiä.

Jos ette ole käyneet lukemassa liiton sivuilta Tarun juttua viikonlopusta, niin käykääs ihmeessä tekemässä se. Sieltä saa sitten järjestäjän näkökantaa. Lopussa on myös Tarun sähköposti, mihin voi lähettää palautetta järjestelyistä ja viikonlopusta muutenkin. Puhun varmaan kaikkien puolesta, kun sanon että oli tosi kiva tapahtuma. Erittäin suuret kiitokset kaikille, jotka olivat mukana järjestämässä ja toteuttamassa tätä! Jos ens vuonna tulee vastaavanlainen, niin toivoisin vain enemmän pukeutujia. Kyllähän kuka vaan saa vaikka jonkun hassun päähineen heitettyä päähänsä (;

-----

Hassusti kävi sillai, et pistän nuo Minni-korvat myös ens keskiviikkona Tampereen tukikisaan... Katillekin lainaan pientä söppänää hattua, höpsötellään siis porukalla. Tulkaahan mahollisimman moni sinne kans pelailemaan ja jos yhtään tekee mieli nii liittykää meiän hassutteluun pistämällä jotain kivaa päähän (:

Uskallusta

Oottehan mun poissaollessa lukeneet Kaukon ja Vesan blogia? Ihanaa et inspiroin heiät siihen (:
Tää teksti oli pääosin valmis jo pari kuukautta sitten, mut halusin kirjottaa vielä parista slammijaosta kun se niin sopis tähän juttuun... Mut niistä oli sit yllättävän vaikeeta kirjottaa, tuntu viel siltä ettei oikeen tahtonut muistaa et miten ne tarkalleen ottaen oli menny, vaikka olikin merkityksellisiä jakoja. Toinen haaste oli sit et mistä päin lähestyn näitä jakoja ja miten niistä kerron. Mielessä oli miten upeesti (ainakin omasta mielestä) sain kerrottua Swiss-kisan jaoista silloin ekassa jutussa. Sillon niitä oli helppoo kirjottaa vaan omasta näkökulmasta ja lisäks ne oli nii tuoreessa muistissa ja niistä oli kova hinku kirjottaa. Nää on sit vähän sieltä täältä vanhempiakin poimittu, niin ei samalla tavalla enään muista et mitä sillä hetkellä ajatteli. Eikä kaikista välttämättä halua mun näkökulmasta kertoa. Huomasin samalla, et Kipparista ei oo kauheasti apua - osaa se jaoista kertoa kauniita tarinoita, mut ei se niistä kyllä mitään kirjottaa osaa (: Sain nyt kuitenkin jotain aikaseks, koittakaahan nauttia.

---

Hieman on ollut taukoa… Uskokaa pois - mua itteä harmittaa enemmän kuin ketään teistä (: Mut mä oon tämmönen on-off tyyppinen kaikissa muissa harrastuksissa paitsi bridgessä. Jos lueskelee mun päiväkirjoja (mitä ei kukaan mun lisäks tosin saa tehdä) niin näkee et saatan pari viikkoa kirjottaa useita sivuja päivässä ja sitten on puolen vuoden tauko. Päiväkirjan pitämisen alotin 10-vuotissyntymäpäivänäni ja jatkoin sitten tasan vuotta myöhemmin, että sillai. Tarinoitakin oon koittanu kirjottaa, mut ei musta oo kirjailijaks kun oon ne kaikki jättänyt kesken sit kun se into on mennyt ohi. Pianoakaan en soita kun jaksan opetella vain ekan sivun teoksesta. Bridgeä sen sijaan pelaan jo seitsemättä vuotta ilman suurempia taukoja. Tosin lämpesin melko hitaasti ennen kuin oikeasti aloin pelaamaan.

Se on mielenkiintoista miten suhtautumiseni bridgeen eroaa suhtautumisesta muihin harrastuksiin. Muihin peleihin suhtautumisesta se eroaa myös melko jännästi. Olen nimittäin hirvittävän huono häviäjä. Siis todella huono. Just semmonen joka alkaa lapsellisesti itkemään ja viskomaan pelilautoja (tosin hillitsen itseäni sen verta että oikeasti nyyhkytän vaan itsekseni). Shakinpelaajaa musta ei tullut kun aikoinani pelasin isän kanssa ja hävisin, jonka jälkeen lähdinkin omaan huoneeseeni itkemään enkä enään halunnut pelata. Monelle tämä piirre minussa on varmasti yllätys, koska bridgessä kestän huonot tulokset niin hyvin, mutta toiset ymmärtää nyt miks aina välillä välttelen osallistumista lautapelien pelaamiseen ja mielummin vaan seuraan sivusta. Bridgepöydässä olen toisenlainen kuin muita pelejä pelatessa - en pelkää huonoja tuloksia enkä pelkää viimeiseksi jäämistä. Tottakai se harmittaa kun menee huonosti, mutta en pelkää sitä enkä halua ruveta repimään kortteja. Tämä varmastikin auttaa minua myös voittamaan - en usko että voi voittaa jos pelkää häviävänsä. Pelipöydässä tulee silloin tällöin tilanne jossa miettii - uskaltaako nyt. Uskaltaako nostaa täyteen peliin, uskaltaako painaa slammiin, uskaltaako maskata, uskaltaako kääntää ässän alta, uskaltaako pelata triploihin, uskaltaako olla lähtemättä partnerin väriä… Osa on helpompia uskaltaa, toiset on tosi vaikeita. Ja ne vaikeat on niitä jotka erottaa voittajat muista, erottaa ne jotka pelaa voittaakseen niistä jotka pelaa ollakseen häviämättä. Uskallukseen ei riitä se että on itse voittaja - pitää olla partneri jonka kanssa muodostuu voittava partnershippi. Jotta voi uskaltaa täytyy luottaa siihen, että partneri ei tuomitse jos triploihin kääntäminen oli väärin tai ei pitänytkään jäädä puolustamaan donkattua osasitoumusta. Pitää myös luottaa siihen, että partneri tekee oikeita ratkaisuja ihan yhtä lailla kuin mitä itsekin. Luottaa siihen, että kun partnerin tarjous lupaa jotkut kortit niin hänellä ne on. Ja jos hänellä ei olekaan - ollaan itse se loistava partneri joka ei tuomitse vaan ymmärtää.

N	E (Kippari)	S	W (minä)
			pass
1D	2C	2H	2S
3H	4H	pass	5S
pass	6S	pass	pass
pass

Tämä jako tuli kerholla vastaan viime marraskuussa kun oli Suomi 100 -simultaani. Avauskättä ei mulla ollut, mut mun käsi vaan parani tarjoussarjan edetessä. Kx ristissä näytti tosi hyvältä kun Kippari oli tarjonnut 2C, ja kuultuani 4H innostuin heti slammista. Huonot padat hieman pelotti, mutta luotin partnerillani olevan hyvät kortit kun hän noin tarjoaa, joten sai rohkeasti jatkaa. Mietiskelin eri vaihtoehtoja. Vois 5C tarjouksella kertoa sen ristikuninkaan ja kattoa mitä Kippari sit tekee, kenties vahvistaa 5H:lla että hänellä on tosiaan renonssi. Renonssilta se kyllä muutenkin näytti vahvasti, ei se kai muuta voi olla. Ja mitä jos Kipparilta tulee 5S kun hänellä ei ruutukontrollia ole? 5C tavallaan viittais siihen et oon ruudusta huolissani, eli sillä voisin saada itteni ongelmatilanteeseen. Mietin tietenkin myös ässäkyselyä, mut ei sekään jotenkas houkutellu. Mun mielestä ei oo mun homma olla kapteenina tässä jaossa, kun Kippari näkee paremmin että mimmoset ristit hänellä on, ja muutenkin sillä on se vahvempi käsi. Monella on tapana ahnehtia itselleen sitä kapteenin roolia, mutta eihän siihen oo mitään syytä kun parneri osaa hoitaa sen ihan yhtä hyvin. Sitten keksin tarjota 5S - tarjous joka kysyy valtin laatua. Se myös kuvaa parhaiten mun kättä - on ruutuässä ja slammikiinnostusta huonoilla valteilla, eli luultavasti myös ristissä apua eikä mitään hukkaa hertassa. Näin Kipparikin osasi tulkata ja tarjos 6S. Kummallakin oli mielessä myös isoslammin mahollisuus, joten yllätyin kun selvisi ettei kukaan muu simultaaniin osallistuneista kutosta löytänyt. Tulihan siitä myös tosi hyvä fiilis.

Silloin kun aloitin pelaamisen, inhosin slammeja yli kaiken. Muistan hyvin kun pelasin Onni Härmän kanssa ja peli-illan lopun lähestyessä sain käden jossa oli hirvittävän paljon pisteitä. Samantien päätä alkoi särkemään kun tajusin että mulla on 2C avaus ja kohta lähdetään painamaan. Oli pelottavaa painaa tuntemattomille vesille, slammitarjoamista kun opetetaan alkuvaiheessa todella vähän, ja cuetarjoaminen oli todella suuri mysteeri. Päänsärky vaan paheni kun päädyin pelinviejäksi slammiin, mutta onnistuin pelaamaan sen kuitenkin kotiin.

Myöhemmin rakastuin slammeihin. Harjottelin slammitarjoamista paljon, kun se oli se suurin heikkous mulle (omasta mielestä ainakin). Turbon pelaaminen auttoi tosi paljon hahmottamaan mistä slammeissa ja cue-tarjoamisessa on kyse. Turbossa ei siis ole ässäkyselyä vaan 4NT näyttää parillisen määrän ässiä ja sen ohittaminen jatkaa kontrollisarjaa näyttäen parittoman määrän (tai joskus pelataan myös päinvastoin). Näin päästään näyttää tosi hyvin kuninkaita ja silloin tällöin jopa rouvia ja pääsee jo tarjoussarjan aikana laskemaan montako tikkiä oikeasti on. Viime aikoina junnutreeneissä on ollut esillä mielikuvaharjottelua - mietitään mimmonen hyvä minimi partnerilla voi olla ja voiko olla sitä vastaan täyspeliä, mitä tiettyjä kortteja partnerilla voi olla jotta täyspeli olisi mahdollinen, onko huonoa maksimia jota vastaan ei ole mitään toivoa täyspelissä yms. Mulla nämä mielikuvapohdinnat alkoivat varmastikin näistä slammiharjotuksista. Mitkä avainkortit tarvitaan kutoseen ja mitä vielä tarvitaan jotta voi olla seiska? Monesti kuulee vähättelyä “se seiska/slammi/täyspeli tarvi just tommosen täydellisen fitin, teillä kävi vaan tuuri”. Mutta harvoin nämä kommentoijat tulee miettineeksi että tarjoussarjasta voi saada selville että hyvin todennäkösesti tai jopa varmasti meillä on tämä "täydellinen" fitti. Sitäkin pitää uskaltaa hakea jos siihen on mahdollisuus. Tässä tulee ehkä vähän sekin, ettei saa pelätä mitä muut sanoo, kun se vähän tiukempi slammi mitä harvat tarjoaa meneekin pietiin kun kaikki istuu huonosti tai partnerilla sattuukin olemaan huonoin mahdollinen jakauma.

Vuosi sitten tammikuussa kerholla oli hauskanen jako. Mulla oli ♤AQT8 ♡T98 ♢5 ♧AQ932. Kipparin kanssa siis tämäkin jako, eli Eikkaa vedetään. Olin avausvuorossa, kaikki vaarassa, avasin siis 2C joka meillä kertoo 12-16 ja 6+C tai 4M5+C. Väliin tuli vastukselta 2H, mutta loppuajan vastustajat sit vaan passaili. Kippari kahdensi ilmasuks, ja mun oli siihen sit helppoa tarjota 2S neljällä kortilla. Kippari teki 2N lisäkyselynä. Vähän epäröin, mutta päädyin tarjoamaan 3H. Jos ei ois ollu häirintää ja sarja ois menny 2C-2D-2S-2N niin siihen näytetään jakoa ja 3H näyttäis kolme korttia, niin menin sitten samalla logiikalla. Kipparilta tuli 3S, joka asetti padan valtiksi ja osoitti jonkinsortin slammikiinnostusta. Tän jälkeen meillä on Kipparin kanssa erimielisyyksiä siitä miten tarjoussarja meni, ja oikeastaan mikään vaihtoehdoista ei kuulosta siltä oikealta, mutta joka tapauksessa päädyttiin lopulta seitsemään pataan. Lähtö oli herttakuningas.

Olin tyytyväinen kun näin pöydän. Kunhan etelä ei kuppaa lähtöä ja valtti istuu tasan 1-1, niin on suoriltaan 13 tikkiä - 7 pataa, 3 ässää ja 3 ruutukuppia. Voitin herttaässällä pöytään ja pelasin valttia ässälle johon etelä renotti. No eihän se vielä haittaa, on vaikka mitä saumoja kunhan alavärit käyttäytyy. Jos pohjosella on yksi risti ja kolme ruutua, pystyn rauhassa vuorokuppailemaan ilman että tulee ylikuppia. Vaihtoehtosesti vois myös koittaa tippuisko ristikuningas jolloin ristirouva ois se kolmastoista tikki. Vuorokuppilinja on luullakseni parempi, mutta joka tapauksessa ajattelin pelata nyt ristiässän ja heittää hertan pois, samalla sit voi katsoa minkäkokosia kortteja vastustajat pelaa. Pohjonen pelaskin yllättäen patajätkän - ei sillä ollut yhtään ristiä! Eihän siinä sit voinut muuta kun nauraa. On se hassua kun seiska kaatuu siihen, että valtti on 2-0 ja sivuväri 8-0. Alla vielä koko jako.

Nykyisin siis rakastan slammijakoja varmaankin eniten. Niiden hakeminen ja tarjoaminen on mielettömän ihanaa. Tarjoussarjassa on hienoa olla sekä kapteenin roolissa laskemassa mahdollisia tikkejä että siinä toisessa roolissa miettimässä mitä se partneri haluaa vielä tietää ja miten sen pystyy kertomaan. On myös hienoa pelata slammeja. Kun tulee lähtö ja alkaa suunnittelemaan huolellista pelinvientiä, on mielenkiintosta seurata partnerin tuskailuja. Miettiikö se, että oliko nyt turhan tiukka sitoumus? Vai istuuko se voittajapartneri luottaen sinun pelaavan nyt parhaimalla mahdollisella tavalla?

Tää postaus on sisällöltään vähän toisentyyppinen kuin mitä aiemmat. Oon viimeaikoina pohdiskellut bridgemaailmaa ja omaa osuuttani siinä vähän kaikilta kannoilta. Se mikä mut lopulta puski taas kirjottelun pariin oli siskon kaveri. Oltiin käymässä sen tykönä ja se vähän kyseli mun pelailusta ja kerroin viime vuoden Swissin voitosta. Häneltä tuli ajatus jonka tähän asti olen kuullut vain yhdeltä toiselta ihmiseltä. “Oi ne kaikki varmasti vihaa sua. Minä ainakin vihaisin.” Näinhän se on. Mutta on myös niitä jotka uskaltaa olla vihaamatta. Niitä jotka uskaltaa kannustaa. Niitä jotka uskaltaa onnitella. Niitä jotka uskaltaa olla iloisia mun puolesta kun pärjään. Niitä jotka uskaltaa pyytää mua pelaamaan. Jotka uskaltaa kehua niin peliä, kuin blogia ja ihan ulkonäköäkin. Te ihanat autatte mua uskaltamaan. Teitä kaikkia varten päätin nyt uskaltaa kirjottaa jutun ja luottaa siihen, ettette tuomitse minua pitkästä tauosta. Me kaikki uskalletaan olla voittajia pelipöydän ulkopuolellakin.