torstai 5. lokakuuta 2017

Kukka kämmenellä



Porissa oli viikonloppuna juhlakisat, kun Porin kerho täytti 60-vuotta. Olin jo pitkään täpinöissäni niistä, varsinkin kun tykästyin iltajuhlan teemaan punaista ja mustaa. Vedin sit koko viikonlopun punamustissa, kun innostuin valitsemaan neljä teemaan sopivaa asukokonaisuutta. Ja kyllähän kaikki niistä tykkäs. Oli ihanaa kun varsinkin porilaiset ilahtu siitä, et noudatin heidän teemaa niin uskollisesti.


Punamustaa näkyi kyllä muuallakin kuin vaatteissa. Mm. pohjoisen paikan osoittama kyltti oli tehty punamustaksi (ja kimaltelevaksi). Kutsukin oli todella upean näkönen ja punamusta sekin, kuten tossa ylempänä näkyy. Pöytänumerokuutiot oli kans tosi hienoja, kaikki parittomat maalattu punasiks ja niihin musta numero ja parillisissa värit sitten toisinpäin. Seiska kun on mun ehdoton suosikkinumero, niin piti ottaa just seiskapöydän kuugelista kuva.


Jakoihin en tällä kertaa taida syventyä sen enempää, kun tunnelma ja ihmiset oli nii paljon merkittävämpiä juttuja viime viikonloppuna. Kuvienkin ottaminen multa unohtu siinä kaiken keskellä, joten suurin osa kuvista on lainattuja joltakin muulta. Kiitos joillekin muille siitä (; Ehkä mä olen muutenkin vähän huono ottamaan itse kuvia, se on enemmän mun siskon juttu kuin mun.


Pelipaikkana toiminut Rantakartano oli varsin mukava. Perjantaina aloitettiin Mixed-kisalla, johon osallistui 24 paria. Ilona ja Vesa jatkavat mixed-menestystään, kun he menivät voittamaan sen. Minä pelailin Karri Kauppilan kanssa, ja me päädyttiin muutaman ylä- ja alamäen jälkeen kahdeksansiksi. Muita tuloksia voi halutessaan ihmetellä täältä. Olin Karrilla myös yötä perjantaista lauantaihin, missä pääsi näkemään myös Aapoa, joka ei muun ohjelmansa ohella valitettavasti kerenny pelaamaan. Oli tosi ihanaa nähä Aapoo, se kun on yks näistä bridgen kautta syntyneistä todella läheisistä ystävistä. Vaikka oli tosi ihanaa nähdä kaikkia pelipaikalle kerenneitäkin.

Bongasin itteni kuvasta! (;

Lauantaina oli ihan hurjasti ihmisiä paikalla. Huimat 67 paria osallistui Rallyyn. Ihana tunnelma oli, ja tavallaan jopa harmi et porukkaa oli niin paljon ettei kaikki kerennyt edes moikkaamaan. Sen pääsi kyllä korjaamaan sitten iltajuhlassa. Pelattiin Kipparin kanssa siinä ryhmässä, joka pääsi kiertämään myös pikkuhuoneessa ja parvekkeella. Parvelta oli ihanaa seurata miten kivaa kaikilla muillakin oli ja mitä ne siellä alhaalla touhusivat. Kuvaa en tietenkään itse tajunnut ottaa...


Tuo lainattu kuva on itseasiassa ennen kisojen alkua. Itse sain siinä Annilta luvan käydä tulostamassa itselleni ja Kipparille privaatit, ja istuskelin Annin koneen äärellä. Kaikki muut pelaajat tietenkin alkoi heti suhtautua minuun kilpailunjohtajana, se kun olis ihan normaalia. Selvisin kaikkien kyselyistä kuitenkin ongelmitta. Semmonenkin hauskanen yksityiskohta siltä aamulta, että piti käydä kaupassa ostamassa pari stabiloa. Olin suunnitellut ottavani kotoa itselleni punaisen ja Kipparille mustan stabilon tulosten kirjaamista varten, kuten teemaan kuuluu. No en tietenkään muistanut, mutta onneksi Karri asui ihan ostoskeskuksen vieressä.


Tuloksista mainittakoon sen verran, että voitettiin tasoittamaton ja tasoitetussa jäätiin kolmanneksi Kimmo Kotiniemen ja Kari Teerin viedessä voiton. Anni ja Timo hoitivat kilpailunjohdon oikein hyvin. Kisa eteni yllättävän mukavasti, vaikka porukkaa olikin niin mielettömän paljon. Porukka oli kumminkin niin fiksua, ettei mitään ongelmia tietenkään syntynyt (näin ainakin Timo iltajuhlassa oli mulle sanonut).


Iltajuhlatkin olivat aivan mahtavasti suunnittellut ja järjestetyt. Liinatkin vuorottelivat punasta ja mustaa. Tosi suloinen yksityiskohta oli pöytien somistus korteilla. Se samalla anto tunnuksen pöydälle, jolla sai järjestyksen ruuan hakuun. Me oltiin pikkupata-pöytä, meidän päässä Riku innokkaasti pyöritteli patakymppiä, pataseiskaa ja patanelosta. Ja heti ne nähtyään hän oli todennu jotain modulo kolmesta (;


Oon joskus ollu ihan hirvittävän ujo, kunnes sitten päätin etten enään haluu olla ja aloin "taistelemaan" sitä vastaan. Nyt viikonloppuna tuli sekin huomattua, että se on toiminut. Innokkaasti menin juttelemaan jos jollekin teki mieli mennä juttelemaan. Ja sekin et niitä ystäviä löytyi vähän joka puolelta on merkki siitä et on uskaltanut niihin tutustua. Bridgessä se ei tosin ole hirveän vaikeatakaan, alkaa suhteita olemaan jo paitsi pitkin Suomea niin myös pitkin maailmaa. Heitin ilmoille myös pari pelikutsua, ja yks tuli itsekin saatua.


Turun kerhot osoittivat yhteishenkeään antaen yhteislahjan, kuten muutamat muutkin kerhot tekivät. Juhlapuheita ja lahjoja siellä oli muutenkin ihan mukavasti. Siinä sivussa myös taikuri kierteli näyttämässä miten niitä ässiä vedellään hihoista. Rakastan korttitemppuja ihan hirveästi ja välillä alan itsekin treenailemaan erilaisia sekoituksia sun muita, mutta ei siitä ikinä mitään sen enempää tule. Oli kumminkin tosi ihanaa seurailla sitä taitoa, jolla ne kortit pyöri taikurin kädessä just siten kun se halus.


Tavallaan se on sääli, että olen perehtynyt vähän temppuihin. Se poistaa tietynlaista magiaa kun ymmärtää, miten se temppu tehdään. Vaikka onhan se jokatapauksessa kaunista. Itse tykästyin kovasti temppuun, jossa laitetaan nimmari korttiin ja pistetään se takaisin pakan keskelle. Sitten pakka käsien väliin ja parin napsautuksen jälkeen kaikki kortit onkin jo läpinäkyviä eli "kadonneita" ja sitten siellä joukossa on se nimmarikortti. Se oli oikeastaan ainut temppu jota en osannut millään ratkaista. Kunnes se sitten sunnuntaina kesken jonkun tarjoussarjan vaan iski mun päähän, että näin se menee. Tuli vähän höpsö olo sitten (:


Jos taikuri ois yhtään mua tuntenut, se ois kyllä ihan ilman mitään sen kummempia napsutuksia tiennyt minkä kortin valitsen (: Outi oli päässyt siihen osaan temppua, missä se pakka pistetään kämmenten väliin, ja se oli siitä söpön innoissaan. Oli kivaa seurata.


Sai tuolla huomata senkin, että maailma on pieni paikka (ja Suomi nyt varsinkin). Siitä on kyllä meiän perheessä liikkeellä todella paljon tarinoita, mutta nyt tuli sitten pari lisää. Bändissä meinaan soitti Rikun opiskelija. Ja tiskin takana oli töissä mun kaverin isosisko. Pääsin sit jännästi rupattelemaan ja bondaamaan myös ei-bridgenpelaajan kanssa, vaikka aattelin et koko viikonloppu ois pelkkiä bridgeilijöitä. Kahdesta isosiskosta tää oli vielä se "vieraampi" ja se tunnisti mut vaan nimen perusteella kun esittelin papereitani. Mut hyvin meillä juttu luisti, vaikka sitä joutuikin välillä keskeyttämään kun joku tuli hakemaan kaljaa tai viiniä.


Rakastan tanssimista, ja oli aivan ihanaa päästä tanssimaan. Vaikka tanssipareja olikin vaan kaksi eri, joista yhtä kävin itse hakemassa (: Riku tanssitti mua vähintäänkin puolet ajasta. Se suju hyvin, paitsi silloin kun se alkoi selittää jotain askeleista tai suunnan vaihdosta tai mistäikinä. Sit kun jäin niitä miettimään nii meni heti mönkään. Lopulta se kyllä oppi, että pitää olla vaa hiljaa ja vaihtaa suuntaa, minä seuraan kyllä kiltisti perässä.


Tuli osallistuttua myös vähän piirileikkiin. Tässä kerrottiin, monta paikkaa piti siirtyä oikealle tai vasemmalle, kun on joku tietty ominaisuus, kuten siniset silmät tai korkokengät jalassa. Näin sitten luotiin vähän ihmisvoileipiä. Outi joutui mukaan ihan vain sen takia, että oli lähtenyt hakemaan juotavaa väärällä hetkellä. Minä taas heittäydyin innolla mukaan kun kerättiin vapaaehtosia.


Muitakin leikkejä ilmeisesti juhlissa oli, mutta mun on pakko sanoa ettei ole mitään käsitystä mitä tässä tapahtuu. Oli varmaan silloin kun itse kävin hengaamassa vähän pihalla viileemässä. Mutta jänskältä näyttää, ehkä joku mulle paljastaa sitten tän jutun luettuaan, et mikä oli tarkotuksena (:


No nyt kun mietin, niin kyllähän tuli juteltua muillekin jotka ei bridgestä niin paljoa tiedä. Oonhan tossa samassa kuvassakin Mikon avecin kanssa (; Ja ruokapöydässäkin mun vieressä istu Aku Niemisen vaimo, joka ei bridgeä pelaa, ja jonka kanssa tuli rupateltua mm. heidän hienosta puutarhasta. 


Toinen kuva jo, jossa mulla on Rikun solmio kaulassa. Tällä viikolla Turussa on kirjamessut, ja sunnuntaina on ilmanen sisäänpääsy jos pukeutuu johonkin asuun. Oon päättäny pukeutuvani Hermioneks, ja sitä varten tarvii laittaa solmio kun sillä semmonen aika usein on kaulassa. Kisan ja iltajuhlan välissä sit oli sen verta aikaa, et pyysin Rikua opettamaan miten solmio sitten solmitaan. Kun Riku illan lähestyessä loppua unohti solmionsa pöytään, en minä voinut viedä sitä vaan takasin omistajalleen, vaan tietenkin mun piti solmia se ittelleni. Mä kun oon just tommonen vähän höpsö. Sovin myös paremmin noitten komeitten miesten joukkoon kun kaikilla on punaset solmiot (; (Olli-Pekan punainen rusetti kyllä edelleenkin rökittää kaikki solmiot ihan 6-0)


Rakastan edelleenkin tätä teemaa, niin pistän vielä kuvia juhlavasta väestä. Yö mulla veny pitkäks, mikä ei mua yllättänyt oikeastaan yhtään. Se oli tosin vähän yllättävämpää, että päädyin pohtimaan puheenjohtaja Pasin ja Veijon kanssa koulutustoimikuntaa ja hallitusta. Jopa niinkin paljon, että jäin miettimään, että voiskohan joku päivä liittyä jompaan kumpaan tai molempiin. Mutta ehkä toistaseks jätän sen vaan ajatuksen tasolle.


Sunnuntaina kolmen tunnin yöunen jälkeen olin ehkä vähän väsynyt. Se vaikutti lähinnä siihen, että olin tavallistakin hiljasempi. Vaikka kyllä sen pelatessakin tunsi, et joutui kahta kovemmin kaikkea miettimään ja laskemaan. Monessa pelinviennissä laskin menneet valtit ja muut jakaumat ainakin kymmenen kertaa, kun tiesin, että siinä tulee virhe ekstrahelposti. Mutta oikein ne kaikki laskut lopulta meni. Ikävästi kyllä kaikki kortit osui vastustajille, slammijakojakin oli joku kymmenen paikkeilla ja ykskään ei osunut meiän puolelle, mikä on tietenkin tosi paha imppikisassa. Mestaripisteille kyllä riitti, kun tultiin sijalle 10/37. Kauko ja Vesa vei voiton, ja muut tulokset löytyvät täältä.

Siinä jossain pöydässä puheeks tuli taas tää punamustaisuus. Kippari sit selitti vastustajille että hän olis kyllä voinut lakata varpaankyntensä punasiks, muttei vaan ollu lakkaa. Aloin kurottaa kohti laukkuani ja samantien hymyilevä partneri totes "Et nyt ota sitä sieltä!"

Mun viikonloppu oli aivan mahtava! Oli suorastaan surullista lähteä takasin kotiin päin. Kiitos paljon porilaisille loistavasta järjestelystä. Ja kiitos kaikille paikalle tulleille ihanasta tunnelmasta. Toivottavasti nähdään kaikki taas seuraavissa bridgejuhlissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laskua ja nousua

Vaikea syksy on takana ja vaikuttaisi että kevät ei ole paljoa helpompi, vähän kuitenkin. Vaikea siis lähinnä henkisesti. Liian synkkää ei k...